Tanssitaiteen verkkolehti

TYÖPÄIVÄKIRJAT


22.09.2006   |   Jouka Valkama

Reunan takana, osa 5

Jouka Valkama – Musiikillisen kokonaisuuden tarkentuminen auttaa huomattavasti teoksen kokonaisrakenteen suunnittelussa. Nyt voi ruveta suunnittelemaan kohtausten tapahtumia ja musikaalisia ajoituksia. Harjoitusaikataulut kiristävät edelleen hermoja – materiaalia olisi, mutta ei ketään, jolle sitä opettaa.

Tarkoitukseni on kirjoittaa viikoittain lyhyt kirjoitus Reuna-teokseni edistymisestä. Se saa kantaesityksensä Kansallisoopperan suurella näyttämöllä 27.10.2006. Samassa illassa nähdään Jorma Uotisen uusi teos ja Susanna Leinosen ”Suo tihkua vihreä tammi”. Pyrin kertomaan mitä kaikkea tapahtuu viimeisen 11 viikon aikana ennen teoksen valmistumista ja mitä ajatuksia ja tuntemuksia päässäni liikkuu.

Tapahtui viikolla 37

Viikko alkoi jännittävissä merkeissä. Maanantaina ja tiistaina nimittäin laulettiin musiikin lauluosiot nauhalle. Laulamisen hoitivat taidolla ja tyylillä Toni Wirtanen Apulanta-yhtyeestä ja Aleksi Parviainen Soulcage-bändistä. Tuli heti kivasti uutta värinää kappaleisiin mukaan.
Toni Wirtanen ja Tommi Lindell studiossa
Tommi lisäksi paiskoi töitä koko viikon ja saatiin lauantaina biisit miksattua Ilkka Herkmanin johdolla. Nyt ne sitten potkivatkin jo varsin mukavasti. Vielä haluaisin musiikissa joitain asioita hiukan muuttaa, lisätä ja viilata. Toivottavasti vielä onnistuu. No, täytynee pyytää kiltisti.

Musiikillisen kokonaisuuden tarkentuminen auttaa huomattavasti teoksen kokonaisrakenteen suunnittelussa. Nyt voin ruveta suunnittelemaan kohtausten tapahtumia ja musikaalisia ajoituksia.

Kuva: Toni Wirtanen ja Tommi Lindell studiossa

Muuten viikko sai minut lähes raivokohtauksen partaalle. Suunnitelmissani ja myös sopimuksessani oli tehokkaita harjoituksia tarkoitus saada jo syyskuun alusta lähtien. Nyt on viikkoja kulunut kaksi ja harjoituksia vilahtelee siellä täällä paperilla, mutta tanssijat ovat kiinni muitten teosten harjoituksissa. Materiaalia olisi, mutta ei ketään, jolle sitä opettaa. Kohtausten rakentelu on ollut aikalailla jäissä, kun ne muutamat harjoitukset, joissa on edes lähes kaikki läsnä, menevät vanhaa kertaillessa.

Myöhemmin viikolla selvisi, että tällaista harjoitusmenoa jatkuukin vielä kaksi viikkoa lisää. Tämän jälkeen ensi-ilta onkin jo neljän viikon päässä, joten meinasi tulla totaali paniikkihalvaus. Välillä tuleekin pieni epäilys siitä, kuinka hyvin oopperan kaltaisessa ympäristössä halutaan ja pystytään panostamaan taiteellisen työn laatuun. Siitä puhutaan palavereissa ja arvokeskusteluissa, mutta käytännössä joskus tuntuu riittävän, että jotain saadaan näyttämölle ensi-iltapäiväksi. Tässä toki vallitsee tekijöiden välillä kovin erilainen kohtelu.

Tässä hierarkiassa tuntuu, että jään joskus talon ulkopuolelta tulevien jalkoihin. Tämä ei varsinaisesti ole kenkään syytä, aikataulu on vaan niin täyteen puristettu, että kaikille teoksille ja tekijöille ei tunnu löytyvän riittävästi aikaa. Täytyykin ensi viikon alussa kävellä johtajan puheille ja keskustella löytyisikö jotain keinoja saada lisää harjoitusaikaa. Puolen tunnin kantaesityksen kasaaminen muutamassa viikossa ei ole ihan helppo nakki, varsinkin kun samaan aikaan pyörii muu ohjelmisto täydellä tohinalla.

Jouka Valkama ja Francis Guardia
Jouka miettii askelia ja Francis Guardia katsoo taustalla

Toinen outo tapaus koski lavastukseeni kuuluvaa laatikkoa. Olen jo keväällä ilmoittanut, että tarvitsen tuota kapistusta koreografian tekemiseen. Kaiken piti olla kunnossa, mutta nyt kun sitten piti löytää paikka, jossa tuon laatikon kanssa treenataan, niin tuli kapuloita rattaisiin. Jostain kumman syystä sen kanssa ei saa varastossa harjoitella, vaan se piti saada saliin.

Oopperalla ei kuitenkaan ole tavarahissiä, joka menisi yläkerroksiin. Lisäksi baletin harjoitussaleissa ei ole riittävän isoja ovia laatikolleni. Paikka pitikin siis löytää oopperapuolen saleista ja niihinkin se saadaan vain osissa kantamalla. Tämä pähkäily johti siihen, etten päässyt suunnitelmieni mukaisesti vielä tällä viikolla tuon laatikon kanssa hääräilemään.

Normaalistihan isommat lavasteet ovat mukana vasta näyttämöharjoituksissa. Haluan kuitenkin saada askeleet sopimaan lavasteisiin ja silloin ne pitää saada työprosessiin mukaan jo paljon aikaisemmin. Tähän oopperalla ei kuitenkaan ole ihan täysin varauduttu. Tässä olikin siis samalla viikolla kaksi valaisevaa esimerkkiä siitä, miksi täysin uuden teoksen tekeminen oopperan kaltaisessa paikassa on hankalaa. Olen kuitenkin tottunut tällaisiin työtapoihin ja siihen, että työrauhaa ei välttämättä saa missään vaiheessa.

Eiköhän kaikki tästä siis suttaannu, kun saan tämän kiukunpuuskan rauhoittumaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että oopperan seinien sisällä on niin paljon ammattitaitoa ja hyvää tekemisen meininkiä, että usein lähes mahdottomastakin saadaan mahdollista. Tietyt asiat myös onnistuvat vaivattomammin, kun tuntee henkilökohtaisesti ihmisiä ja voi kävellä suoraan heidän puheilleen. Tässä mielessä on siis etua siitä, että työskentelen itsekin oopperalla.

Olin myös itse koko viikon aika kiireinen, kun illat menivät Stoassa Kairaa esittäessä tai harjoitellessa. Reunaa ehdinkin siis työstämään vain työaikana. Saatiin kuitenkin yksi uusi duetto aluilleen ja eräs pitkä sarja opeteltua.

Vatsa puolestaan oli tällä viikolla rauhoittumaan päin kun sain syötäväkseni lääkekuurin. Lisäksi pitäisi käydä verikokeissa, mutta en vielä tällä viikolla ehtinyt. Ongelmat eivät kuitenkaan ole täysin voitettu, joten katsotaan mihin jatkotutkimuksiin sitä vielä joudutaan.

Kuusi viikkoa aikaa ensi-iltaan, ei kyllä tunnu järin paljolta.

Jouka Valkama on Kansallisbaletissa toimiva tanssija ja koreografi.