Tanssitaiteen verkkolehti

TYÖPÄIVÄKIRJAT


17.09.2006   |   Jouka Valkama

Reunan takana, osa 4

Jouka Valkama – Rakenne alkaa hahmottua ja teoksen elementit hakevat jo ensimmäisiä muotojaan.


Tarkoitukseni on kirjoittaa viikoittain lyhyt kirjoitus Reuna-teokseni edistymisestä. Se saa kantaesityksensä Kansallisoopperan suurella näyttämöllä 27.10.2006. Samassa illassa nähdään Jorma Uotisen uusi teos ja Susanna Leinosen ”Suo tihkua vihreä tammi”. Pyrin kertomaan mitä kaikkea tapahtuu viimeisen 11 viikon aikana ennen teoksen valmistumista ja mitä ajatuksia ja tuntemuksia päässäni liikkuu.

Tapahtui viikolla 36

Viikko alkoi masentavalla maanantailla. Asiat tuntuivat olevan umpikujassa. Oli huono fiilis jäsenissä, enkä oikein tiennyt mitä ja miten saisin haluamiani asioita musiikista irti. Ikävän päivän jälkeen minulla oli Tommin kanssa musiikista palaveri ja kuuntelusessio. Musiikki oli edennyt juuri oikeaan suuntaan, ja se vasta mieltä piristi. Palatessani illalla kotiin oli mieli jo paljon parempi ja jonkinlaista intoa ilmassa.

Viikon aikana aloitin jo parin kohtauksen kasaamista ja yksi duetto saatiin hyvälle alulle. Taas tuli todistettua, että duettomateriaalin tekeminen on kyllä hidasta. Puolessatoista tunnissa on hyvä, jos saa 20 sekuntia materiaalia kasaan. Käytin jopa oikeaa musiikkia nyt ensimmäistä kertaa harjoituksissa.

Harjoitusten sirpaleisuus on yhä ongelma. Päivän aikana saa harjoituksiin vähän ketä sattuu ja on lähes mahdoton suunnitella tarkasti mitä milloinkin tekisi. Näin ensimmäisinä viikkoina sen vielä kestää, mutta kohta on pakko päästä oikeasti tekemään hommia, muuten sitä hukka perii.

Teoksen rakennetta olen myös kuumeisesti pyöritellyt mielessäni. Sain jopa paperille raapustettua hahmotelman teoksen rungoksi. Kävin asiasta keskustelua Jeren kanssa, ja nyt uskon jonkinlaisen suunnan löytyneen. Tämä tosin johti siihen, että Tommi joutuu lisäämään musiikkiin muutaman minuutin mittaisen uuden osan, mutta eiköhän se siitä.

Minulla on aikaisemmissa teoksi ollut ongelmia antaa kohtauksille ja tapahtumille rauhaa ja tilaa kehittyä. Tätä puolta yritänkin nyt petrata. Haluan nostaa tärkeitä tapahtumia ja hetkiä enemmän esille, enkä vahingossa juosta niiden ohi. En ole vielä kaikkiin tähänastisiin ajatuksiini ja ratkaisuihini täysin tyytyväinen, mutta ainakin on jokin pohja, jolta ponnistaa.

Uuden liikemateriaalin tekeminen jäi vähän vähemmälle, sillä olin iltaisin harjoittelemassa Susanna Leinosen Kaira-teosta, joka saa ensi-iltansa Helsingissä, Stoassa keskiviikkona 13.9. Sitä sitten esitetään parin viikon ajan, ja samalla saadaan oopperalla Joutsenlampi näytöskuntoon. Kaiken tämän jälkeen pitäisi myös löytyä hiukan vapaata aikaa koreografian työstämiseen.

Selkeää hyötyä rakenteen hahmottumisesta oli perjantaina, kun tapasin Mikin ja kävimme läpi mahdollisia valoratkaisuja. Tapaaminen oli melko lyhyt, mutta sekin antoi kivasti mahdollisuutta ajatusten ja ideoiden vaihtoon. Joten nyt ollaan valojen puolella jo askelta edempänä, ainakin ajatusten tasolla.

Lavasteet ottivat tuttuun tapaansa isoja askeleita eteenpäin. Viimeistelyä tapahtui usealla eri pinnalla. Ainoa vastoinkäyminen tuli, kun loppuviikosta kävi ilmi, että etukankaan ripustamisessa oli käynyt pieni väärinkäsitys. Meillä oli Tytin kanssa tietty kuva siitä, miten se tapahtuu, mutta olimme ehkä hiukan huonosti sen välittäneet eteenpäin. Aina pitäisi kaikki saada piirrettyä paperille tai muuten havainnollistettua. Suullisesti selittäessä on aina riskinä, että yhteisymmärrys ei olekaan täydellinen vaikka siltä tuntuisi.

Loppuviikosta kävin myös ensimmäisen palaverin koskien maskeja ja kampauksia. Erika oli kerännyt varsin hienon kokoelman erilaisia viitekuvia, joten ne antoivat hienon lähtökohdan ajatukselle, että jokainen yhdeksästä tanssijasta oli oma persoonallisuutensa, omilla luonteenpiirteillään.

Viime viikolla vaivannut vatsa oli alkuviikosta huomattavasti parempi. Tein kuitenkin virheen, kun en huolehtinut, että syön riittävästi. Uuta ruokavaliota oli nimittäin joissain tilanteissa vaikea noudattaa ja syöminen jäi turhan vähälle. Tästä johtuen alkoi hiukan uuvuttaa. No, ilo oli muutenkin aika lyhyt aikainen, sillä loppuviikosta maha oli taas kipeä. Se on sitten lääkärireissu ensi viikolla.

Ensi viikko on muutenkin mielenkiintoinen. Alkuviikosta saadaan oikeat laulut nauhoitettua ja loppuviikolla häämöttää musiikin miksaus, joten musapuolella tapahtuu.

Seitsemän viikkoa ensi-iltaan, tässä on vielä aikaa, mutta ei hetkeäkään liikaa.

Jouka Valkama on Kansallisbaletissa toimiva tanssija ja koreografi.