Tanssitaiteen verkkolehti

TAITEEN TOIMIJAT


23.05.2012   |   Minna Härkönen

Kira Riikonen tanssii Rospuutosta Routaan

Kajaanilainen nykytanssin tuotantoryhmä Routa sai toukokuun alussa uuden taiteellisen johtajan, joka ei pelkää pohjoista: Kontiolahdelta kotoisin oleva Kira Riikonen tulee Routaan joensuulaisesta Rospuutto-ryhmästä.

Liike, rytmi ja ääni puhuttelevat enemmän kuin järki yksin soisi

Mikä on sinulle taiteessasi tärkeintä?

-Valinnat vaikuttavat yksilön ja ympäristön hyvinvointiin. Valintoja motivoivat erilaiset asiat, joista ihmisten välinen kiintymys, rakkaus, on minulle merkittävin. Valintoihimme liittyvät reaktiot ja syvemmällä olevat syyt ovat paljon moninaisemmat kuin miltä pintapuolisesti näyttää. Mielestäni tämän ymmärtämisellä ja hyväksymisellä on merkittävä vaikutus elämään ja elämänlaatuun. Tämän haluan nostaa esille taiteellisessa työssäni Roudassa.

Kerro, miten olet tullut tanssijana tähän?

-Olen valmistunut 2010 tanssitaiteen maisteriksi teatterikorkeakoulun koreografian koulutusohjelmasta ja tanssitaiteen kandidaatiksi 2000 lontoolaisesta Laban Centrestä.

-Työskentelin Lontoossa tanssijana vuoteen 2003 saakka, jolloin muutin takaisin kotikonnuilleni Suomeen. Siitä saakka olen tehnyt yhä enemmän koreografioita eri kokoonpanoissa ja teatteriryhmissä. Olen myös päässyt opettamaan tanssia ja liikeilmaisua.

– Kahdeksan vuotta Englannissa jätti veriini vahvan matkustusvietin. Olenkin työskennellyt viime vuosina eri kaupungeissa motivoituen mielenkiintoisista produktioista ja hyvistä työporukoista. Jatkuva matkalaukkuelämä on kuitenkin vaativaa ja aloin kaivata työn ja vapaa-ajan keskittämistä enemmän yhteen paikkaan. Olen ihaillut Roudan tinkimätöntä ja taiteellisesti korkeatasoista työtä tässä vuosien varrella. Kun taiteellisen johtajan paikka tuli auki, ei tarvinnut kauaa miettiä hakemuksen jättämistä. Päätöstä helpotti vielä rakkauteni luontoon ja Kainuussa sitä riittää.

Rospuutto on kiertävä ammattiteatteriryhmä. Millaisen jäljen se jätti sinuun tanssijana?

– Työni teatteriryhmissä on ruokkinut mielenkiintoani tekstin ja liikkeen yhteyteen. Aihe ja sen sisältö tarinoina, tunnelmina ja tapahtumina ovat asioita joita tahdon tutkia ja nostaa esille tanssin keinoin. Liikkeen, rytmin ja äänen liitto avaa parhaimmillaan mielen ovet alitajunnan maailmaan ja puhuttelee syvemmin kuin järki yksin soisi. Toivon tarinoiden, tapahtumien ja tunnelmien tarjoavan meille peilipintaa valintojen äärellä, joita elämässämme tulee vastaan.

Työstät Suden huuto –nimistä tanssiteosta Roudan syksyyn. Mistä se kertoo?

– Teos käsittelee ihmisen inhimillisyyttä pukemalla hänet vainoamansa suden vaatteisiin. Lempeys, yhteisöllisyys, itsekkyys, kilpailuvietti, raadollisuus, kaipaus ja rakkaus saavat kasvot tapahtumasarjassa johon nämä ihmiset, sudet tai ihmissudet joutuvat. Teos nostaa myös esille vuosisatoja kestäneen, paikoin järjettömän suden pelon ja sen aiheuttamat seuraukset.

-Työryhmässä tanssivat Elina Manninen, Mari Kortelainen, Anna Riski-Round ja Anna Venäläinen. Olemme yhdessä tutkineet liikekieltä ja esiintymisestetiikkaa, mistä on alkanut kuoriutua tanssiteatterin ja fyysisen teatterin välimaastossa seikkailevaa ilmaisua. Koreografisesti olen kiinnostunut niin herkkyydestä ja pienieleisyydestä kuin rajuudesta ja fyysisesti raskaasta ja haastavasta liikkeestä. Tätä toivon voivani tarjota katsojille Suden huuto -teoksessa.

Millaisena työympäristönä Kajaani näyttäytyy sinulle?

-Jokainen käyntini Kajaanissa on ollut vahva ja houkutteleva kokemus. Ihmisten kiinnostus taiteeseen on vahva ja intohimoinen. Tämä ei ole itsestäänselvyys missään kaupungissa, mutta minulle se merkitsee tilaa ajatella, olla ja hengittää.

-Kajaani näyttäytyy kaupunkina, jossa on tapahtumia ja tekijöitä. Tiedossani on myös rahoituksen epävarmuuteen liittyvä historia. Sinnikkyys on toistaiseksi johtanut toimintaa säilyttäviin ja edistäviin tuloksiin, joiden toivon jatkuvan. Yhdessä toimiminen on välittynyt vahvasti näin ulkoa päin tulevalle. Tätä pidänkin toimintamme yhtenä perusajatuksista.

-Haluan luonnollisesti tehdä työssä parhaani. On luonnollista, että ulkomaailma määrittelee teoksia eri määreiden kautta. Tekijä ei voi määrittää teoksen lopullista välittymistä jok’ikiselle katsojalle. Kukin lukee teosta omien ’silmälasien’ ja kokemuksiensa läpi. Tanssitaide ei myöskään pyri yksiselitteisyyteen. Nämä seikat mielessä pitäen pyrin luomaan puhuttelevia, kiehtovia ja koskettavia tanssiteoksia, jotka tarjoavat jokaiselle katsojalle kosketuspinnan.

-Mielestäni on tärkeää tarkastella taidetta tekijöistään käsin, jolloin henkilökohtaisten ja kulttuuristen, toisistaan ehkä paljonkin poikkeavien todellisuuksien jakaminen tulee mahdolliseksi. Tällainen kokemus minulla on vaikkapa Kajaanin runoviikosta.

-Minulle tärkeät asiat – yhteisöllisyys, yhteistyö ja korkealaatuinen tekeminen – näyttävät Kajaanissa toimivan. Uskon ja pyrin toimimaan näiden määreiden hengessä. Haluaisin myös kehittää yhdessä tekemistä tutkimisen ja leikin välimaastossa esimerkiksi improvisaatioilloissa.

Kira Riikonen. Kuva: Irja Samoil.

 

Minna Härkönen