Tanssitaiteen verkkolehti

TYÖPÄIVÄKIRJAT


24.08.2006   |   Jouka Valkama

Reunan takana, osa 1

Kansallisbaletin tanssija ja koreografi Jouka Valkama aloittaa uuden artikkelisarjan, jossa hän kertoo lokakuussa ensi-iltaan tulevan Reuna-teoksensa syntyprosessista.


Tarkoitukseni olisi kirjoittaa viikoittain lyhyt kirjoitus Reuna-teokseni edistymisestä. Se saa kantaesityksensä Kansallisoopperan suurella näyttämöllä 27.10.2006. Samassa illassa nähdään Jorma Uotisen uusi teos ja Susanna Leinosen ”Suo tihkua vihreä tammi”.

Pyrin kertomaan mitä kaikkea tapahtuu viimeisen 11 viikon aikana ennen teoksen valmistumista ja mitä ajatuksia ja tuntemuksia päässäni liikkuu.

Ennen viikkoa 33 tapahtunutta

Viime helmikuussa eräs koreografi joutui peruuttamaan ensi lokakuuksi Kansallisbaletille kaavaillun teoksensa. Minä olin puolestani jättänyt noin puolitoista vuotta aikaisemmin baletin johtajalle lapullisen teosideoita. Nyt kun tilaisuus sitten tuli, minulta kysyttiin olisinko valmis toteuttamaan yhden noista ideoistani Kansallisoopperan suurelle näyttämölle. Mietin lyhyen hetken ja vastasin myöntävästi.

Minulla oli siis kahdeksan kuukautta aikaa saattaa teos ideatasolta näyttämölle. Saattaa kuulostaa varsin riittävältä ajalta, mutta monien asioiden kanssa siinä kyllä tulee kiire. Ensinnäkin lavastus piti olla suunniteltuna jo huhtikuussa, joten aikaa oli vain pari kuukautta. Otinkin oitis yhteyttä ystävääni Tytti Wiinikkaan, jonka kanssa olin jo aikaisemmin tehnyt lavastusyhteistyötä.

Onneksi Tytiltä löytyi aikaa, ja pääsimme aloittamaan lavasteiden ideoinnin heti. Ensimmäinen ehdotuksemme arvioitiin liian kalliiksi, joten teimme hiukan perusteltua ja järkevää karsintaa. Tämän lisäksi löysimme joitain rakenteellisia ratkaisuja, jotka mahdollistivat tiettyjen toiveiden toteuttamisen. Näin ollen saatoimme huhtikuun lopulla jättää lopullisen lavastesuunnitelman ja pienoismallin. Meille myös luvattiin, että sen toteuttaminen pysyy budjettiraameissa.

Toinen aikataulullisia kiireitä aikaansaava tekijä oli musiikki. Halusin, että teokseeni tulisi sitä varten sävelletty uusi musiikki. Otin yhteyttä Tommi Lindellin, jonka kanssa olin jo aikaisemmin keskustellut uuden musiikin tekemisestä tanssiteokseen. Tommille aikataulu sopi, ja kun pienen neuvottelun jälkeen oopperan kanssa päästiin sopuun musiikin budjetista, niin sävellystyö saattoi alkaa. Minä halusin musiikin olevan aika rokkikamaa, mutta selkeillä ja uusilla vivahteilla. Olenkin sitten kevään ja kesän aikana kuulut musiikista syntikkademoja. En ole muusikko, joten noista demoista on vielä kovin vaikea kuvitella miltä lopputulos kuulostaa, mutta luottamus on suuri.

Kevään aikana valitsin teoksen pukusuunnittelijaksi Erika Turusen ja valoihin Mikki Kuntun. Mikin kanssa tilanne ratkesi vasta loppukeväästä. Minun valintani oli nimittäin osittain riippuvainen siitä kuka suunnittelee valot samassa illassa ensi-iltansa saavaan Jorma Uotisen teokseen. Minun onnekseni Jorma valitsi juuri Mikin. Olen pitänyt nyt kaksi palaveria Mikin kanssa ja niistä ensimmäinen tuotti pieniä viilauksia lavasteisiin ja toinen oli lähinnä spekulointia siitä millaista kalustoa ooppera suostuu vuokraamaan. Valoista ei vielä ole mitenkään yksityiskohtaista suunnitelmaa olemassa.

Keväällä piti keksiä teokselle myös nimi. Ideani pohjana oli ajatus tarkastella tilaa. Miten henkisen tai fyysisen tilan puute tai runsaus vaikuttaa ihmisten välisiin suhteisiin. Pyörittelin pitkään monia nimiaihiota päässäni. En halunnut nimestä liian osoittelevaa, vaan halusin jättää siihen riittävästi ilmaa tulkinnalle. Lopulta päädyn antamaan teokselle nimeksi Reuna. Se viitaa sopivasti tilaan, on sanana ytimekäs ja antaa myös tilaa tulkinnalle.

Tapahtui viikolla 33

Aloitin tällä viikolla harjoitukset tanssijoiden kanssa. Minulla oli maanantaina varattu sali ja ajattelin saada tehtyä askeleita tiistain harjoitusta varten, mutta eihän siitä mitään tullut. Pää vain löi tyhjään. Niinpä jouduin viettämään tiistaisen harjoituksen vielä yksikseni salissa liikkeitä pohtien. Ei siitä oikein mitään tuntunut taaskaan tuleva, mutta sain kuin sainkin yhden lyhyehkön pätkän kasaan. Sitä sitten tanssijoiden kanssa harjoiteltiin keskiviikkona ja torstaina.

Tällä kertaa olen uudessa tilanteessa, sillä musiikkia ei ole vielä valmiina ja joudun tekemään askeleita korvikemuusikin säestyksellä. Olen yleensä halunnut tietää alusta lähtien hyvinkin tarkkaan mihin kohtaan teosta mikäkin liikesarja sijoittuu. Nyt kuitenkin tarkka rakenne on musiikin puuttuessa vielä hieman auki, joten liikkeen tekemiseen pitää löytää uusia lähestymistapoja. Ajattelinkin nyt ensimmäisillä viikoilla kehittää selkeitä liikkeellisiä sarjoja, joita voi sitten muokata niin laadullisesti kuin ajoituksellisesti tulevaan musiikkiin.

Teoksen suurpiirteinen rakenne tuli suunniteltua jo keväällä lavastusta ajatellessa, mutta nyt tällä viikolla aloin hahmottelemaan kohtausten sisäistä rakennetta. Kuinka paljon tanssijoita on kohtauksissa ja mitä heidän välillään tapahtuu. Olen nyt päässäni jakanut teoksen neljään kohtaukseen. Musiikissa on oikeastaan kolme erillistä osiota, joten näyttämöllä kohtaukset eivät aivan noudata musiikin rakennetta.

Tällä viikolla minulla oli myös ensimmäinen palaveri puvuista Erikan kanssa. Lopputulos oli se, että hän ajatustenvaihdon jälkeen lupasi tehdä jo jotain suunnitelmia ensi viikoksi. Musiikin pohjat äänitettiin keskiviikkona ja torstaina oopperan studiolla. Olin mukana kuuntelemassa sessioita, ja oli hauska kuulla kun musiikki alkoi saada jo oikeaa muotoaan. Oli myös ilo saada musiikkia soittamaan todella taitavat kaverit: Sami Kuoppamäki (rummut) ja Vesa Anttila (kitara). Lisäksi oopperan verstaille palaisi ihmisiä kesälomilta ja tietääkseni lavasteiden rakentaminen pääsi alkamaan.
Sami Kuoppamäki, Vesa Anttila ja Tommi Lindell
Äänityssessio: Sami Kuoppamäki, Vesa Anttila ja Tommi Lindell

Myös mahdollisuuteni käyttää Jere Nurmista osa-aikaisena assistenttina varmistui viikon aikana. Tämä ratkaisu tulee säästämään minulta aikaa ja hermoja mm. duettomateriaalien työstämisessä.

Kymmenen viikkoa vielä aikaa ja kosolti on tekemistä jäljellä.

Jouka Valkama on Kansallisbaletissa toimiva tanssija ja koreografi.