Tanssitaiteen verkkolehti

TYÖPÄIVÄKIRJAT


18.08.2006   |   Mikko Orpana

Kajaanin päiväkirja 2003-2006, osa 2

Mikko Orpana – Piruja ja enkeleitä, nykytanssia ja kovaa kulttuuripeliä Kajaanissa.

Lue myös Osa 1.

Kevät 2004

Ensimmäinen kevät Kajaanissa muodostui kolmesta ensi-illasta. Helmikuussa Kyllikin kosto, maaliskuussa Pirut ja enkelit, toukokuussa Unien tällä puolen. Kolme täysin erilaista teosta ja tehtävää.

Kyllikin kosto oli melko puhdasverinen nykytanssiteos kun taas Pirut ja enkelit oli tanssiteatteria Kajaanin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Toimin siinä ns. vaihtokauppaesiintyjänä eli tanssin produktiossa sitä vastaan, että sain teatterilta valosuunnittelija Niko Kurolan vastineeksi tekemään valot Kyllikkiin. Näinkin helppoa voi yhteistyö vapaiden toimijoiden ja instituution yhteistyö olla pienellä paikkakunnalla. Tarvitaan vain hyvää tahtoa ja rentoa asennetta tekemiseen.


Unien tällä puolen

Pirut ja enkelit- produktion takana oli siis laitos ja sen vakiintuneet tavat ja se olikin tervetullut hengähdystauko Kyllikin kokonaisvastuun jälkeen. Kevään viimeinen ensi-ilta Unien tällä puolen oli päätösesitys nuorten poikien puoli vuotta kestäneen tanssiopetuksen päätteeksi.

Hullu kun olin, menin lupautumaan vielä opetushommaankin Generaattorin alkaessa. Ryhmä oli Minna Palokangas-Sirviön poikaryhmä. Ryhmä oli 16-henkinen ja koostui 9-15 vuotiaista pojista, joista vanhimmat osasivat jo melko paljon ja nuoremmat vastaavasti hieman vähemmän. En sano etteikö olisi ajoittain ollut riemukasta opettaa näitä kavereita ja kuinka tärkeää se kaikki on, mutta opetushomma on aika raskasta useimmiten. Eritoten kun ikähaarukka on tuommoinen eli kurinpidollinen puoli muodostuu melkolailla äänihuulia rasittavaksi.

Törmääminen kunnallispolitiikkaan

Yksi kevään pommeista toimintamme suhteen oli se, että tuottajamme/projektipäällikkömme Ville Hyvönen painostettiin eroamaan. Silloisella esimiehellämme eli kaupungin sivistystoimenjohtajalla oli omat visionsa Generaattorin tehtävästä. Hänen unelmissaan me olisimme keskittäneet kaikki voimamme ja resurssimme keskelle metsää rakennettavaan oopperaan, jossa bändinä olisi toiminut Radion Sinfoniaorkesteri ja solistina Karita Mattila.

Koko tiimimme luonnollisesti vastusti eroamisen uhallakin tätä hanketta ja tuottajamme, joka joutui toimimaan ko. virkamiehen kanssa päivittäin joutui erittäin ikävään välikäteen. Lopulta välit tulehtuivat niin, että sivistystoimenjohtaja savusti hänet ulos. Tästä seurauksena oli melkoinen haloo paikallisesti ja työryhmämme halvaantui joksikin aikaa kokonaan.

Tämän lisäksi samaan aikaan teatteria uhattiin lakkauttamisella tai ainakin puolen vuoden pakkolomalla. Sotajalalle lähtenyt herra sivistystoimenjohtaja alkoi saada aika paljon tuhoa aikaan kainuulaisessa kulttuuriskenessä. Onneksi Kajaanin kaupunginjohtaja on enemmän tolkun mies ja Generaattorin puolestapuhuja ja hän sekä asioiden julkitulo hiljensi terminaattorin. Seuraavan vuoden vaihteessa hankkeemme siirtyi pois sivistystoimen alaisuudesta ja uudeksi pomoksemme tuli kaupunginjohtaja.

Tässäkin tragediassa oli taustalla perustavaa laatua oleva näkemysero. Siinä missä ylempi virkamies näki tehtäväksemme kaupallisesti merkittävän kulttuuritapahtuman tuottamisen, meidän tehtävämme oli tehdä taidetta paikallisten nuorten, opiskelijoiden ja matalamman profiilin taiteilijoiden kanssa. Toisin sanoen Generaattori perustettiin elävöittämään kainuulaista kulttuurielämää ja luomaan tekemisen mahdollisuudet innokkaille, mutta taidekouluja käymättömille ihmisille. Oopperan tarkoitus taas oli tuoda tänne keskieurooppalaisia ja venäläisiä turisteja ja sitä kautta rahaa kunnalle ja samalla unohtaa edellä mainitsemani harrastajat, joita tästä kaupungista löytyy tätä nykyä aikamoinen tekijäjoukko.

Kesä


Valtiomies II, kuvassa Mikko Orpana ja Päär Pärenson

Kesällä oli aikaa ottaa iisimmin ja toipua kevään stressipiikeistä. Ainoa esiintymiskeikka oli Tallinnassa Kanuti Gildi Saalissa Valtiomies II -esityksellä. Kevään aikana olin ehtinyt käydä myös Tallinnassa Uus Tants-festivaaleilla ja tutustunut tanssituottaja Priit Raudiin. Hän järjestää Viron tärkeimmät tanssifestivaalit sekä joka toinen vuosi Baltoscandal- teatterifestarin Rakveressä. Virolaisille tanssijoille hän on luonut hyvät suhteet Keski-Eurooppaan ja onkin hieman sääli ettei virolaista tanssitaidetta juuri näe Suomessa (tosin nyt vuonna 2006 olen kuullut huhuja jonkinlaisista yhteistyökuvioista).

Suurin ongelma lienee rahoituksen puuttuminen, mutta luulen, että vielä löytyy myös ennakkoluuloja virolaisen nykytanssin tasokkuuden suhteen. Omasta puolestani voin sanoa, että taso on hyvä ja jatkuvasti kehittyvä, ehkä nopeamminkin kehittyvä kuin Suomessa. Monet virolaisista tanssijoista ja koreografeista opiskelevat Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa eikä heidän aihepiirinsä ja estetiikkansa liity enää millään tavoin esimerkiksi neoklassiseen balettiin tai showtanssiin. Virossa ollaan kuitenkin jäljessä mitä tulee tanssijoiden toimeentuloon ja miltei kaikki tanssijat joutuvatkin tekemään muita töitä taiteellisen työnsä lisäksi. Monet käyvät mm. Tallinkilla tanssimassa yökerhokabareessa humalaisille suomalaisille.

Toinen mainittava asia Generaattorin toiminnasta oli Kajaanin runoviikkojen oheen järjestetty Runoviikko Off -tapahtuma. Se järjestettiin vuonna 2004 ensimmäistä kertaa ja tanssi on ollut vuosina 2005-2006 näkyvässä asemassa siellä. Esiintyjinä ovat muun muassa käyneet Thomas Freundlich, Tanja Kuisma, Leena Tolonen ja Ryan Keizer.

Jatkuu osassa 3

Tanssija, koreografi Mikko Orpana valmistui Teatterikorkeakoulun tanssitaiteenlaitokselta koreografiksi vuonna 1999 ja on siitä lähtien toiminut vapaana taiteentekijänä. Orpana on helsinkiläisen KokoTeatterin perustajajäsen ja sen tanssiryhmän johtaja. Elokuusta 2003 Orpana on työskennellyt kajaanilaisen kulttuurihanke Generaattorin tanssitaiteilijana. Syksyllä 2006 kantaesitetään Generaattorin ja Roudan yhteistuotanto, jossa Orpana toimii koreografina.