Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


12.09.2010   |   Susanne Paju

Kainalokarvablues

Mielestäni karvat ovat täysin aliarvostettuja. Niiden poisto on valtava bisnes, ja naisilta menee suuret määrät rahaa erilaisiin karvanpoistovälineisiin ja -aineisiin. Varsinkin esiintyvillä taiteilijoilla tulisi mielestäni olla kunnollinen karvoitus. Se suojaisi, jos joskus sattuisi joutumaan lavalla tomaatti- tai kananmunasateeseen.

Kainalokarvablues

Mielestäni karvat ovat täysin aliarvostettuja, varsinkin naisella. Niiden poisto on valtava bisnes maailmassa, ja naisilta menee suuret määrät rahaa erilaisiin karvanpoistovälineisiin ja -aineisiin.
En oikein ymmärrä, mitä pahaa on karvoissa. Alunperinhän ne kaiketi ovat koristaneet ihmisen kehonosia ihan suojatakseen kylmältä. Nykyään tuo tehtävä kuuluu pääsääntöisesti vaatteille, mutta minusta ihokarvojen poisto on periaatteessa silti ihan turhaa. Joku joskus jossain on vain keksinyt, että karvat ovat rumia naisella, ja sitten kaikki ovat uskoneet. Eli aivopesun tulos tämäkin.
Lehtien julkkisjuorupalstoilla on säännöllisesti kuvia julkkisnaisista, jotka ovat päättäneet antaa kainalopuskansa tai säärikarvastonsa rehottaa vapaana, puhumattakaan bikinirajasta. Ylistys heille!
Mies sitä vastoin saa olla karvainen, sitä pidetään usein jopa maskuliinisuuden huipentumana, niin kuin lihaksiakin. Kaikkein seksikkäin mies on lihaksikas ja rinnaltaan karvainen kuin apina. No joo, allekirjoittanut ei ole tätä mieltä, mutta moni muu varmaankin on. Viikset ovat, varsinkin menneinä aikoina, olleet myös miehen ylpeys – mitä pidemmät viikset, sen parempi. Niitä piti sitten viiksivahalla pitää kuosissaan.
Tuosta tuli mieleen eräs eksäni ystävä, joka käsittääkseni vielä tänä päivänäkin käyttää pitkissä viiksissään viiksivahaa. Itselleni ko. henkilön suippenevakärkiset, keskeltä paksut mursunviikset ovat aina aiheuttaneet tahatonta hilpeyttä, mutta miksi ihmeessä, kun tarkemmin ajattelee. Ehkä se on juuri sitä aivopesua, että karvoja ei saa olla missään muualla kuin päässä. Minäkin ole siis aivopesty.
Mitä jos kaikki päättäisimme, ettemme enää ajaisi karvojamme. Annetaan karvamme rehottaa vapaasti. Voisimme jopa muotoilla, värjätä ja vahata niitä. Miksei kukaan ole keksinyt kainalokarvavärejä? Violetti olisi ainakin minun valintani.
Varsinkin esiintyvillä taiteilijoilla tulisi mielestäni olla kunnollinen karvoitus. Karvoitus suojaisi, jos joskus sattuisi joutumaan lavalla tomaatti- tai kananmunasateeseen. Karvoitus myös lämmittäisi, varsinkin talvella vähissä vaatteissa lavalla kekkaloivaa taiteilijaa.

Susanne Paju

Kirjoittaja on laulaja, sanoittaja ja pöytälaatikkorunoilija.
suzyannelandia.blogspot.com

Susanne Paju