Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


01.09.2010   |   Susanne Paju

Ilmapallonippu

Minulla on ihan ihmeellisiä esiintymiseen liittyviä pelkoja. Pelkään että juuri kun on hiljaista, ja koko sali odottaa alkavaa esitystä, minulta pääsee iso, remakka pieru. Miten itse reagoisin, pistäisinkö leikiksi, yrittäisinkö vääntää tilanteesta vitsiä, vai olisinko kenties niin kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Ilmapallonippu

Minulla on ihan ihmeellisiä esiintymiseen liittyviä pelkoja. Pelkään, että juuri kun on hiljaista ja koko sali odottaa alkavaa esitystä, minulta pääsee iso, remakka pieru. Miten itse reagoisin, pistäisinkö leikiksi, yrittäisinkö vääntää tilanteesta vitsiä vai olisinko kenties niin kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Uskon, että kumpikaan ei olisi hyvä. Miten esitykseni sitten tuon tapahtuman jälkeen sujuisi, olisinko jo menettäyt kokonaan uskottavuuteni vai olisiko minulla vielä toivoa välttyä kasvojeni menettämiseltä. Mikä olisi oikea tapa selvityä tilanteesta? Itse ehkä hymyilisin leveästi ja tuumaisin astuneeni vahingossa sammakon päälle. Se kyllä todennäköisesti ei naurattaisi ketään, ainoastaan säälittäisi ja saisi katsojan tuntemaan armotonta myötähäpeää.
Täytyy vaan siis toivoa ettei niin koskaan tapahdu.
Toinen pelkoni on se, että liukastun lavalla liikkuessani ja rumat, beiget, ison isot vartaloani muokkaavat alushousut vilahtavat hameeni alta. Tulee ihan mieleen Bridget Jones, joka oli sonnustautunut kyseisen kaltaiseen vaatekappaleeseen joutuessaan yllättäen tilanteeseen, jossa hänen poikaystävänsä joutui silmätysten niiden kanssa.
Kontrollikalsareistani en kuitenkaan luovu, ne saavat oloni tuntemaan lavalla ryhdikkäämmäksi. Kerran olen yrittänyt esiintyä ilman niitä, mutta tunsin itseni lötköksi kuin ylikypsä spagetti. Pelkäsin valuvani lattianrakoon.
Peloistaan voi päästä eroon, ainakin täysin aiheettomista. Ne voi niputtaa yhteen, tehdä niistä ilmapallokimpun ja päästää sen irti. Teen sitä säännöllisesti, se on eräänlaista mielikuvaharjoittelua. Seison avoimella paikalla, joko niityllä, pellolla tai torilla. Kuvittelen pitäväni kädessäni suurta nippua erivärisiä ilmapalloja, samanlaisia mitä aina vappuisin myydään kaupungilla. Sitten päästän irti ja annan nipun kohota hiljalleen korkealle ja korkeammalle, tuulenvireen mukana. Siellä ne menevät, nallepuhit ja teletapit, minun kaikki pelkoni mukanaan.

Susanne Paju

Kirjoittaja on laulaja, sanoittaja ja pöytälaatikkorunoilija.
suzyannelandia.blogspot.com

Susanne Paju