Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


12.07.2010   |   Susanne Paju

Esiintyminen on parasta huumetta

Esiintyminen on on erittäin suurta riippuvuutta aiheuttavaa, mutta tuo riippuvuus ei vaikuta negatiivisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteesi Se ei aja sinua notkumaan puistoihin tai ostareiden kupeeseen pissalta haisten, eikä siltojen alle juomaan tuulilasinpesunestettä Arskan ja Peran kanssa.

 

Esiintyminen on parasta huumetta

Ramppikuume on kuin itikka. Jos yrität hätistää sitä, se palaa entistä äkäisempänä. Siksi sille kannattaakin antautua ihan sovinnolla. Mitä nyt yksi pieni paha, kun sen jälkeen siitä pääsee eroon. Antaa hyttysen syödä, nälkähän silläkin on. Sitäpaitsi sinua kutittaa joka tapauksessa, jos otus on jo ehtinyt tuikata kärsänsä sinuun. Siksi ei kannata stressata yhdestä pienestä hyttysestä, eikä kahdestakaan.

Esiintymisjännitykselle voi antautua ihan samalla tavoin. Annat sen tulla, vapisuuttaa käsiäsi, hikoiluttaa kainaloitasi, tärisyttää ääntäsi ja kuivata kurkkuasi. Sitä ei kannata säikähtää eikä hätistää, se menee pois aikanaan, ihan samoin kuin itikkakin. Sitäpaitsi se kuuluu esiintymiseen yhtä olennaisesti kuin itikka kesään.

Yksi konsti ramppikuumeen sietämiseen on myös asettautua itsensä yläpuolelle. Kuvittelen monesti olevani aineeton ja katselevani itseäni katon rajasta. Sieltä katsellessani huomaan näyttäväni hyvältä, ammattitaitoiselta ja kaikin puolin uskottavalta. Esiintymisjännityshän, ainakin minulla, liittyy täysin epävarmuuteen ja heikohkoon itsetuntoon.

Esiintyminen on parasta huumetta. Se ei maksa mitään, joskus siitä jopa maksetaan sinulle. Se on erittäin suurta riippuvuutta aiheuttavaa, mutta tuo riippuvuus ei vaikuta negatiivisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteesi Se ei myöskään aja sinua notkumaan puistoihin tai ostareiden kupeeseen pissalta haisten pummaamaan ohikulkijoilta euroa, eikä siltojen alle juomaan tuulilasinpesunestettä Arskan ja Peran kanssa. Se ei myöskään aja sinua piikittämään itseäsi, eikä sinun tarvitse sen takia koskaan hakeutua erilaisiin AA-kerhoihin tai katkaisuasemille.

Esiintymiseen syntyy positiivinen riippuvuussuhde, jopa jokakertaista ramppikuumetta haluaa aina vain lisää. Heti esiintymisen jälkeen ainakin minulla ensimmäinen ajatus on, että plääh, joko se nyt loppui.

Iitikoista pääsee eroon lotraamalla ihoonsa erilaisia itikoiden karkoitukseen tarkoitettuja kemikaaleja. Ramppikuumeeseen ei karkoitteet auta, se tulee aina vaan uudelleen, ja saa aikaan taas samat oireet, onneksi ei kuitenkaan ihon kutinaa.

Silti kiipeän lavalle aina uudestaan ja uudestaan. ja annan käsieni vapista ihan kaikessa rauhassa. Kesäilta, mökkilaituri, auringonlasku, grillimakkaran tuoksu, itikat. Lava, yleisö, esiintyjä, odottava tunnelma ja armoton ramppikuume. Kaikki nuo kuuluvat yhteen, ilma toista ei ole toista, tai ainakin yleisvaikutelma jää vajavaiseksi.

Susanne PajuKirjoittaja on laulaja, sanoittaja ja pöytälaatikkorunoilija.
suzyannelandia.blogspot.com