Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


24.03.2009   |   Elina Pirinen

Tiukkaa settiä: Moderni ja postmoderni tappeli. Kumpi voitti?

Pirinää, Elina PirinenModernismin jälkeen on sanottu tulleen postmodernismi. Nyt leikitään leikkiä, jossa pohditaan modernin tanssitaiteilijan ja tanssitaiteen sekä postmodernin tanssitaiteilijan ja tanssitaiteen tunnuspiirteitä ja asenteita jopa yksioikoisesti ja naiivisti. Haluan hahmottaa tanssitaiteen maailmoja silläkin uhalla, että tapahtuu kärjistyksiä, jotta voisin tajuta väitettyjen tunnuspiirteiden ja asenteiden hienouden ja naurettavuuden.

Elina Pirinen käynnistää uuden kuukausittaisen Pirinää-kolumnisarjansa Liikekieli.comissa.


Hyvät lukijat,

Modernismin jälkeen on sanottu tulleen postmodernismi. Nyt leikitään leikkiä, jossa pohditaan modernin tanssitaiteilijan ja tanssitaiteen sekä postmodernin tanssitaiteilijan ja tanssitaiteen tunnuspiirteitä ja asenteita jopa yksioikoisesti ja naiivisti. Haluan hahmottaa tanssitaiteen maailmoja silläkin uhalla, että tapahtuu kärjistyksiä, jotta voisin tajuta väitettyjen tunnuspiirteiden ja asenteiden hienouden ja naurettavuuden.

Moderni tanssitaide on ottanut vaikutteita yhteiskunnan modernistisesta kehityksestä, jossa uudet teknisen yhteiskunnan realiteetit olivat pysyviä ja että ihmisten pitäisi omaksua maailmankuva, jonka mukaan kaikki se mikä on uutta, on hyvää ja kaunista ja postmoderni tanssitaide hyökkää yksioikoisen maailmanlaajuisia arvoja vastaan, sekä kannustaa hajotettuja ja moninaisia näkökulmia esimerkiksi kauneuteen. Moderni tanssitaide on saanut alkunsa asenteesta, jossa aikaisempi, ”vanha” maailma tai kilpailevat taideryhmät tuomittiin, sekä usein pyrittiin täysin ”puhtaaseen” ja omintakeiseen muoto- ja merkitysmaailmaan ja postmoderni tanssitaide tuo esiin sen, että on vain ”loputon nykyaika” täynnä vastakkaisia tarkoituksia ja kulttuurisia limittymisiä.

Moderni tanssitaide uhmaa vanhaa/klassista ja postmoderni tanssitaide uhmaa yksioikoisuutta. Moderni tanssitaide on luonut uudesta vanhan ylläpitämällä ja hallitsemalla uutta ja postmoderni tanssitaide keikkuu vanhan ja tuntemattoman välimaastoissa.

Moderni tanssitaiteilija toimii tutuissa jo olemassa olevissa ilmaisumaastoissa ja postmoderni tanssitaiteilija pohtii millä ilmaisukeinoilla kulloinenkin teoksellinen haavemaailma tulee esiin. Moderni tanssitaiteilija sitoutuu rajoihin ja postmoderni tanssitaiteilija äärimmäisyyteen. Modernissa tanssitaiteessa pidetään yllä väittämiä siitä mitä tanssitaide on ja postmodernissa tanssitaiteessa paljastetaan kyseisiä väittämiä. Moderni tanssitaiteilija haluaa hallita ja postmoderni tanssitaiteilija haluaa hajottaa. Moderni tanssitaiteilija on osa kaanonia ja postmodernilla tanssitaiteilijalla kanonisoituminen on edessä. Moderni tanssitaiteilija haluaa osata liikkua ja postmoderni tanssitaiteilija haluaa osata liikuttaa. Moderni tanssitaiteilija uskoo, että on hienoa kun osaa liikkua ja sen myötä on oikeus nousta näyttämölle ja postmoderni tanssitaiteilija ajattelee, että saa osata kaiken minkä ennenkin, mutta tietää ja huomata mitä sen osaamisen takana on, mikä on sen väite, maailmankuva ja näistä tietoisina nousee näyttämölle.

Moderni tanssitaiteilija asettaa näyttämön olemassa olevan ja kanonisoituneen taitokäsityksen ilmaisun paikaksi, jota taitoon pystyvät välittävät eteenpäin ja postmoderni tanssitaiteilija asettaa näyttämön paikaksi, jossa etsitään ilmaisua ja määritellään taito uudestaan ja uudestaan. Liittyen teoksen raaka-aineisiin moderni tanssitaiteilija kysyy ”miten ne tehdään?” ja postmoderni tanssitaiteilija kysyy ”mitä ja miksi tehdään?”. Moderni tanssitaiteilija pohtii ”Mitä tapahtuu todella?” ja postmoderni tanssitaiteilija kysyy ”Mitä tapahtuu todelle?”. Moderni tanssitaiteilija uskoo laadun kautta tulevaan sisältöön ja postmoderni tanssitaiteilija uskoo laadun uudelleen ja uudelleen määrittelemiseen.

Modernin ajan vaikutteet aikalaiseensa ovat järkiajattelu, maallistuminen, teollistuminen ja massatuotanto, kapitalismi, usko edistykseen ja aineelliseen kasvuun, sekä asiantuntijuus eli eri alojen eriytyminen toisistaan. Modernin tanssitaiteen teoksen rakentamistavat perustuvat valistusajan autoritäärisen rationaaliseen estetiikkaan, etiikkaan ja tietoteoriaan ja postmodernin tanssitaiteen teosjäljet perustuvat siihen, miten kyseisten mukaideaalien auktoriteetit, asiantuntijat, määrittyvät sirpaleistumisen ja dekonstruktion kautta.

Modernin tanssitaiteilijan usko liikkeen tekniikkaan, kehon eräänlaiseen hallintaan eli virtuositeettiin hyveenä tuo hänelle tanssiasiantuntijuuden ja postmoderni tanssitaiteilija kommentoi yhden uskomuksen kautta tulevaa asiantuntijuutta harjoittelemalla itseilmaisun monikeinoisuutta. Modernissa tanssitaiteessa teoksella on selkeät osa-aluetoteuttajat ja postmodernissa tanssitaiteessa osa-aluetoteuttajat hyppivät alueilta toisille. Modernissa tanssitaiteessa osa-aluetoteuttajat ovat oman alueensa asiantuntijoita, jotka yhdessä pyrkivät teoksen eheään lopputulokseen ja postmoderni tanssitaide flirttailee eheydellä ja rikkinäisyydellä sekoittamalla työnkuvia osa-aluetoteuttajien keskuudessa. Moderni tanssitaiteilija ei usein osaa tai halua kertoa teoksensa motiiveista tekeillä olevan teoksen toteuttajille ja postmoderni tanssitaiteilija pohtii motiiveja yhdessä toteuttajien kanssa.

Moderni tanssitaiteilija tekee teoksiinsa liikkeitä, antaa teokselleen aiheen, joka on riittävän abstrakti osuessaan liikemaailmaan ja postmoderni tanssitaiteilija hakee teokseensa aiheen ja tutkii sille ilmaisumateriaalia, joista yksi aines voi olla liike.

Modernissa tanssitaiteessa uskotaan liikkeellisyyteen ja postmodernissa tanssitaiteessa fyysisyyteen. Modernissa tanssitaiteessa toistetaan hyväksi havaittuja liikkeitä välillä tietoisesti, välillä tiedostamatta teoksissa ja opetustilanteissa ja postmodernissa tanssitaiteessa yritetään etsiä ennennäkemättömämpiä liikkeitä ja ilmaisun opetustapoja. Moderni tanssitaiteilija kasaa uusia kombinaatioita entuudestaan tutuista liikkeistä ja postmoderni tanssitaiteilija kommentoi entuudestaan tuttuja liikkeitä kehystämällä ne johonkin toiseen kontekstiin.

Moderni tanssitaide tutkii liikettä laadullisena ilmiönä, postmoderni tanssitaide etsii liikkeelle mielekkyyttä ja syytä olla olemassa. Moderni tanssitaiteilija hakee teoksiinsa henkilöitä, joilla on yhtäläinen tekninen ja asenteellinen valmius toteuttaa teoksen liikemateriaali ja postmoderni tanssitaiteilija hakee teoksiinsa henkilöitä, jotka ovat a) tavallisia ihmisiä b) toisista taiteenaloista kotoisin ja kenties problematisoituneet niissä.

Moderni tanssitaiteilija sanoo ”hyppää näin” ja postmoderni tanssitaiteilija sanoo ”hyppää”. Modernin tanssitaiteilijan suhde tanssinopiskelijoihin on hieman autoritäärinen ja postmodernin tanssitaiteilijan työt innostavat tanssinopiskelijoita, mutta saattavat antaa opiskelijoille leiman jonka vuoksi he eivät välttämättä saa helposti modernilta tanssitaiteilijalta töitä. Tilanne saattaa korjaantua, jos postmoderni tanssitaiteilija teoksineen osoittautuu menestyksekkääksi?

Moderni tanssitaide saa tukea yhteiskunnasta ja postmoderni tanssitaide herättää kiinnostusta yhteiskunnassa. Modernin tanssitaiteen katsojat usein tietävät mitä saavat ja postmodernin tanssitaiteen katsojat ovat vaikeuksissa määrittelyjen kanssa.

Modernin tanssitaiteen kannattajat kritisoivat postmodernia tanssitaidetta taitamattomuudesta ja postmodernin tanssitaiteen kannattajat kritisoivat modernia tanssitaidetta taitamattomuudesta. Modernin tanssitaiteen edustajat toivovat salaa muutosta ja postmodernin tanssitaiteen edustajat toivovat turvaa.

Kumpaan sinä kuulut?

Elina Pirinen

Elina PirinenKuvaaja: Raisa Kilpeläinen

Kirjoittaja on Teatterikorkeakoulusta 2008 valmistunut tanssitaiteilija. Hän toimii par’aikaa näyttelijänä Helsingin kaupunginteatterin Spring Awakening -musikaalissa ja valmistelee omaa tanssillista soolonäyttämöteostaan A friend of the pianist, joka kantaesitetään Täydenkuun Tanssit -festivaalilla 2009. Kuluvana vuonna Pirinen myös toteuttaa haaveensa ja aloittaa oman musiikin teon orkesterinsa kanssa.