Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


03.03.2009   |   Hanna Pajala-Assefa

Tanssitaidetoimikunnan päätöksentekoon tarvitaan avoimuutta

Valtion tanssitaidetoimikunnan vuotuiset harkinnanvaraiset avustuspäätökset tanssiryhmille tulivat tammikuun loppupuolella. Millä oikeudella alan asiantuntijaelin voi ajaa alas kentällä jo pitkään toimineita ja tukemiaan tanssiryhmiä ilman, että toimijoilla itsellään on minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa kohtaloonsa tai että rahoitusmuutos ja jopa toiminnan lakkauttaminen tulevat vailla minkäänlaista ennakkovaroitusta?


 

Avoin kirje

Valtion tanssitaidetoimikunta veti varoittamatta tukensa kolmelta vapaan kentän toimijalta

Valtion tanssitaidetoimikunnan vuotuiset harkinnanvaraiset avustuspäätökset tanssiryhmille tulivat tammikuun loppupuolella. Moni tekijä luki epäuskoisena toimikunnan päätöstä olla myöntämättä harkinnanvaraista toiminta-avustusta KokoTeatterille (Hki), M.A.D.Tanssimaistereille (Hki) ja Pikinini Merille (Tku).

Päätös tuli suurena yllätyksenä ja sen vaikutukset ovat moninaiset ja kauaskantoiset. Merkittävä kysymys tuen lopettamisen yhteydessä on, millä oikeudella alan asiantuntijaelin voi ajaa alas kentällä jo pitkään toimineita ja tukemiaan tanssiryhmiä ja tuotanto-organisaatioita ilman, että toimijoilla itsellään on minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa kohtaloonsa tai että rahoitusmuutos ja sen myötä jopa toiminnan lakkauttaminen tulee vailla minkäänlaista ennakkovaroitusta? Meidän  mielestämme tällainen toiminta on epäeettistä ja kulttuuripoliittinen skandaali, eikä sitä tule hyväksyä nostamatta keskustelua. Kenen edunmukaista on lakkauttaa varoittamatta monen vuoden pitkäjänteisen toiminnan tuki, jolla on tuotettu vuosittain useita vapaan kentän produktioita ja työllistetty freelance-taiteilijoita?

Tanssitaiteen tila on ollut hälyttävä jo pitkään. Uusia tekijöitä laskeutuu kentälle erilaisista ammattiin kouluttavista oppilaitoksista tiheään tahtiin. Vuonna 2004 käynnistetty tanssin aluekeskusten toiminta ei ole vielä pystynyt kuin välillisesti helpottamaan freelancereiden hätää ja ahdinkoa. Rakenteiden ja määrärahojen puute kentällä on edelleen huutava. Esim. pääkaupunkiseudulla toimiva Zodiak – Uuden tanssin keskus hukkuu vuosittaisiin tuotantosuunnitelmiin ja tukihakemuksiin, joista se voi toteuttaa vain vajaan viidenneksen. Monet ulkopuolelle jääneet ovat päätyneet mm. MAD:in ja KokoTeatterin syliin, jotka yhdessä ovat vuosittain mahdollistaneet n. 15 teoksen syntymisen ja esittämisen. Turussa tilanne on vielä huonompi. Pikinini Meri on ainoa freelance-kentän tuotantoja tukeva omaehtoinen toimija kaupungissa, jossa on ammattiin valmistava korkea-asteen koulu.

Keskustelun ja vastuun puute

Vuoden 2008 aikana kaikki nyt pudotetut ryhmät tapasivat tanssitaidetoimikunnan jäsenistöä selvittäen ja täsmentäen oman toimintansa laajuutta ja laatua. Kaikkien kohdalla toimikunta kehotti ryhmiä hakemaan suurempaa avustusta sekä rohkaisi entisestään laajentamaan ja kehittämään toimintaansa.

Minkäänlaista vihjettä tulevista päätöksistä, muita ohjeita toiminnan kehittämiseksi tai varoitusta mahdollisista muutoksista ei annettu. Herääkin kysymys: miksi kaksoisviestintä? Miksi asiasta ei puhuttu avoimesti? Olisi voinut olettaa, että jo 90-luvulta alalla toimineiden ja siten toimintansa vakinaistaneiden tekijöiden kanssa olisi haluttu edes keskustella muuttuvasta tilanteesta. Eikö valtion tukea jakavalla asiantuntijaelimellä ole mitään moraalista velvollisuutta antaa tekijöille mahdollisuutta päättää itse toiminnastaan ja sopeuttaa se tarvittaessa muuttuviin olosuhteisiin?

Ovatko toimikuntalaiset nousseet niin korkealle hierarkian portaille, ettei taiteilijoiden kanssa ole tarvetta eikä halua neuvotella heitä koskevissa merkittävissä päätöksissä?

Nyt annetut päätökset tulivat täysin yllätyksenä kesken jo aloitetun toimintakauden ja kaikkien kohdalla ne halvaannuttavat koko loppuvuoden toiminnan täysin tai jopa pakottavat lakkauttamaan toiminnan pysyvästi.

Tanssitaidetoimikunta on tukenut vuosia näitä ryhmiä, nostanut niiden tukimääriä tasaisesti ja vaikuttanut olevan tyytyväinen toimintaan. Nyt nämä kaikki toimijat ovat yllättäen lakkautusuhan alla. Kuka ottaa vastuulleen (valtio?) ne maksamattomat laskut, vuokrat ja palkat, joita on syntynyt jo toteutuneesta alkuvuoden toiminnasta? Kuka ottaa vastuun palkatusta henkilökunnasta, joka nyt joudutaan laittamaan pihalle?

Kestämättömät perusteet päätökselle

Kun toimikunta kysyttäessä perusteli päätöksiään, esitettiin pääsyynä pudotukselle kategorinen luokittelu ”ei tanssiryhmiin”; eli tuotannolliset organisaatiot joissa toimii useampi taiteilija eivät voi olla tanssiryhmä ja siksi niitä ei voida tukea tästä momentista. Tästä perustelusta huolimatta ainakin yksi tuotannollinen ryhmittymä jäi edelleen tuen piiriin ja sen tukea jopa nostettiin. Ko. ryhmän taiteellinen johtaja istuu itse taidetoimikunnassa. Monen muunkin toiminta-avustusta saaneen ryhmän tuotannollinen identiteetti on hämärä.

Onko olemassa joku muu momentti josta ehkä olisimme voineet hakea ja saada avustusta toimintaamme? Miksei meitä ohjattu hakemaan sellaisesta?

Lakkautusten seuraukset laajat tanssin vapaalle kentälle

Tanssitaidetoimikunnan päätöksenteolla tulee olemaan pitkäkantoisia seuraamuksia tanssin vapaalle kentälle. Päätös lakkauttaa kolmen toimijan harkinnanvarainen tuki tulee vaikuttamaan siten, että vapaa tanssin kenttä tulee menettämään kaksi merkittävää tanssin esitystilaa; KokoTeatterin näyttämön ja Pikinini Merin ylläpitämän Barker-teatterin/ Turun vapaan tanssin näyttämön henkilökuntineen.

Vailla riittävää infrastruktuuria toimiva vapaa tanssikenttä tulee jäämään myös paitsi kolmen toimijan tarjoamista tuotantopalveluista, kuten tiedottamisesta, markkinoinnista, talous-hallinnon ym. vastaavista palveluista. Suuren suosion saavuttaneen Loikka-tanssielokuvafestivaalin tulevaisuus on hyvin epätodennäköinen sen taustaorganisaation MAD:n alasajon myötä.

Tukevatko nykyiset ratkaisut pidemmällä tähtäimellä kentän etua?

On sinänsä kiitettävää, että tanssitaidetoimikunta on käynnistänyt strategiatyön tanssin aseman parantamiseksi ja että se on tässä yhteydessä kuullut tanssikenttää. Samaan aikaan tapahtuva jo vakiintuneiden organisaatioiden avustusten alasajo herättää kuitenkin kysymyksen, ymmärtääkö tanssitaidetoimikunta oikeasti tanssin tämän päivän kotimaista toimintatodellisuutta?

Mikäli tanssitaidetoimikunnalla olisi jaettavissaan kymmenkertainen määrä tukea nykyiseen verrattuna, harkinnanvaraisen tuen piiriin kuulumattomat yksittäiset tanssitaiteilijat voisivat produktiotuellaan rahoittaa tanssituotantojaan. Nyt produktiotukien summat ovat kuitenkin karkkirahan suuruisia tuotantojen kokonaiskustannuksiin nähden. Niiden avulla yksittäisen tanssitaiteilijan on mahdotonta ostaa ulkopuolisia tuotantopalveluja ja vielä vaikeampi luoda niitä tyhjästä. Ironista onkin, että lakkauttamisuhan alla olevat toimijat ovat keskitetysti tarjonneet juuri näitä palveluita: esiintymistiloja, toimistopalveluita, tiedotus- ja markkinointiapua, palkanmaksujärjestelmän. Ne ovat toimineet taiteilijalähtöisesti, niiden rakenteet ovat olleet kevyet ja rahoitus on lähes sataprosenttisesti ohjautunut taiteen tekemiseen ja sen mahdollistamiseen. Miten tanssitaidetoimikunnalla on tuotantorakenteiden puuttuessa varaa ajaa alas ne vähäisetkin, jo pitkään alalla toimineet organisaatiot, jotka ovat merkittävästi edistäneet vapaan kentän olemattomia tuotantomahdollisuuksia? Vai onko nykyisen resurssikurjuuden laajentaminen osa tanssitaidetoimikunnan strategiaa?

Vanhanaikainen taiteilijakäsitys ja valta

Tämän päivän yhteiskunnassa ja taiteessa puhutaan kollektiivisuuden ja yhteisöllisyyden merkityksestä. Taiteilijat itse käsittelevät teoksissaan yhteisöllisyyden kaipuuta. Yhteiskunnallinen arvokeskustelu peräänkuuluttaa yhteisöllisten tekojen merkitystä ja merkittävyyttä. Sen sijaan nykyistä taidepolitiikkaa tuntuu leimaavan vanhakantainen modernistinen taidekäsitys, jossa yhden taiteilijaneron ympärille valikoituva keskittymä voi olla ainoa taiteen tekemisen malli. Vai onko lopultakin kyse vain siitä, että taidetoimikunnalle on sietämätön ajatus, ettei se yksin ja kokonaan pystykään kontrolloimaan taidetukea joka kohdistuu yksittäisen taiteilijan sijaan kollektiivisesti resursseja jakavalle tanssin tuotantotoimijalle?

Vallankäyttöön tulisi liittyä suuri vastuu, ymmärrys ja viisaus oman päätöksenteon realistisista tavoitteista ja sen seurauksista. Ymmärrys myös omien rajallisten resurssien olemassaolosta loisi sellaista kulttuuripoliittista päätöksentekoa, jossa hahmottuisi oma rooli kokonaistilanteen edistäjänä, ei niinkään mediaseksikkäänä kulttuuripoliittisena vaikuttajana tai yksinvallankäyttäjänä.

M.A.D. Tanssimaisterit ry:n puolesta, Hanna Pajala-Assefa
KokoTeatterin puolesta, Anna Veijalainen
Pikinini Meri ry:n puolesta, Marjan Raar

MAD Tanssimaisterit ry
MAD Tanssimaisterit on toiminut vuodesta 1995 ja on ollut valtion harkinnanvaraisen tuen piirissä vuodesta 1998, tuki on noussut hitaasti parhaimmillaan 40 000 euroon. MAD tukee toiminnallaan ja tuottaa vuosittain useita vapaan kentän tanssiteoksia ja järjestää nykytanssin ja tanssielokuvan festivaaleja. Toimintansa aikana MAD on tukenut monia nousevia koreografeja ja tanssijoita sekä mahdollistanut pitkäjänteisesti useiden taiteilijoiden monimuotoisen tanssitaiteen tekemisen. Päätöksen seurauksena ryhmän koko toiminta on lakkauttamisuhan alla.

KokoTeatteri
Vuonna 1997 perustetun KokoTeatterin toiminta on nojannut teatterin perustamisesta lähtien siihen, että teatterissa on sekä teatteri- että tanssitoimintaa sekä erityisesti näitä kahta taiteenlajia yhdistävää monitaiteellista esitystoimintaa. Tämän kaltaisena teatterina KokoTeatteri on ollut harvinaisuus suomalaisessa teatterikentässä. KokoTeatteri on ollut merkittävä tuotannollinen pelastus useille tanssituotannoille, jotka ilman KokoTeatterin tilaa olisivat jääneet kokonaan näkemättä. Tanssin toiminta-avustuksen vieminen halvaannuttaa teatterin tanssitoiminnan.

Pikinini Meri ry
Pikinini Meri ry on toiminut vuodesta 1997 ja sen saama harkinnanvarainen avustus on kasvanut nousujohteisesti viime vuoden 30 000 euroon saakka. Sen tärkeimpänä tehtävänä on ollut tanssin ammattilaisten, etenkin freelance-tanssijoiden ja koreografien työllisyyden ja työolosuhteiden parantaminen sekä tanssitaiteen edistäminen. Tämä on tapahtunut tarjoamalla ammattilaisille työ- ja harjoitustiloja sekä tuotantotukea. Pikinini Meri mahdollistaa monien paikallisten freelance-tanssijoiden lisäksi muualta Suomesta ja ulkomailta tulevien tanssijoiden työskentelyn. Vuonna 2008 Pikinini Meri tuotti 10 vapaankentän toimijoiden teosta sekä kesäresidenssin. Toiminta-avustuksen piiristä tippumisen seurauksena Barker-teatteri on sulkemisuhan alla ja suunniteltuja tuotantoja joudutaan perumaan.