Tanssitaiteen verkkolehti

KUUMA PERUNA


26.03.2009   |   Thomas Freundlich

Kuuma peruna X: Miten uskot talouskriisin vaikuttavan suomalaiseen kulttuurielämään? Osa 1

Kuuma perunaKuuma peruna -palsta nostaa esille ajankohtaisen kysymyksen, johon pyydetään vastaukset valikoidulta joukolta kulttuurikentän toimijoita. Vastausten julkaisun jälkeen lukijoilla on mahdollisuus lisätä oma näkemyksensä aiheesta.

Liikekieli.comin kymmenes Kuuma peruna -kysymys on: ”Miten uskot talouskriisin vaikuttavan suomalaiseen kulttuurielämään?”

Ensimmäisinä vastaavat Raija Vahasalo, Päivi Kärkkäinen, Tiina Suhonen, Lauri Uotila, Berndt Arell, Saska Saarikoski, Päivi Lipponen ja Eero Lehto.

Osallistu keskusteluun: Rekisteröidy käyttäjäksi ja lisää oma vastauksesi kommenttina!

Lisää Kuuma Peruna -vastauksia on luvassa keskiviikkona 1.4.2009, jolloin ilmestyy artikkelin toinen osa.

 


Ulkopuolisen rahoituksen saaminen tulee talouskriisissä olemaan hankalampaa. Uskon kuitenkin, että yleisökatoa ei tule.  Päinvastoin, kulttuurielämästä halutaan löytää uutta sisältöä elämään.  Kun ihmisillä on enemmän aikaa, myös ITE-kulttuuri nousee.

Raija Vahasalo
Kansanedustaja (Kok)
Eduskunnan sivistysvaliokunnan pj


Kokijat,katsojat, yleisö: uskon, että kulttuurilla on entistä enemmän merkitystä jokaisen suomalaisen elämässä, kun kamppailemme talouskriisin keskelä.  Silloin mieli hakeutuu yhteisiin kokemuksiin ja elämyksiin.

Kulttuurin tekijät, luojat, taiteilijat: uskon, että kaikki kriisit antavat uusia virikkeitä taiteen tekemiselle.  Yhteiskunnallinen vaikuttavuus kasvaa.

Päivi Kärkkäinen
Pääjohtaja, Suomen Kansallisooppera


Taloustaantuma ja kulttuuri?

On vaikea ennustaa miten voimakkaasti tämän hetkinen talouskriisi tulee vaikuttamaan suomalaisen taiteen ja kulttuurin tilaan, mutta epäilemättä se tulee vaikuttamaan. 1990-luvun alun lama leikkasi muun muassa tanssitaiteen harkinnanvaraisia avustuksia. Tanssitaidepoliittisen työryhmän muistiosta (1999) voi lukea, että valtion tanssitaiteen edistämiseen suuntaama tuki pieneni vuodesta 1993 vuoteen 1994 peräti 8,2 prosenttia. Leikkauksia tapahtui useana vuonna, ja vasta 1998 päästiin määrärahan suuruudessa takaisin vuoden 1992 tasolle.

Varsinkin nykytanssin kentälle tuli juuri noina lamavuosina runsaasti nuoria hyvin koulutettuja tanssitaiteilijoita, eli monet nyt 35–45-vuotiaat tanssijat ja koreografit ovat kasvaneet askeettiseen pätkätyöläisen elämään ja niukkoihin tuotanto-olosuhteisiin. (Heitä vanhemmille sukupolville se oli itsestään selvä elämäntavan valinta.) Hienoja, erilaisia tanssiteoksia on kuitenkin syntynyt koko ajan, joten minun on vaikea uskoa, että mikään talouden taantuma sammuttaisi taiteentekemisen halun ja palon. Päinvastoin, tanssitaiteilijoista on tullut arjesta selviytymisen eksperttejä, joille ei ole keskeistä materiaalinen kulutus, vaan immateriaalinen tulos. Eläköön siis taide kohtaamisen ja yhdessä jakamisen hetkenä!   

Tiina Suhonen
Tanssin tutkija


Onhan se selvää, että nyt menossa oleva vaikea talouskehitys leikkaa yhteiskunnan määrärahoja kulttuurille. Vaimakkaimmat haasteet kohdistuvat suuriin julkisen sektorin taidelaitoksiin.

Lievänä lohtuna on se, että tällainen ”luova tuho” käynnistänee nytkin yksityisiä kulttuuriprojekteja julkisten instituutioiden rinnalle, ja näin kulttuurielämämme monipuolistuu. Toivottavasti julkisen vallan käyttäjät ymmärtävät, että monipuolisella kulttuuritarjonnalla on tärkeä asema Suomibrändin kehityksessä. Tasokkaat kulttuuripalvelut voivat tuoda jatkossa entistä enemmän niitä kaipaamiamme vientitulojakin.

Lauri Uotila
Pääekonomisti
Sampo Pankki


Talouden laskusuhdanteilla on usein monisyisiä vaikutuksia suomalaiseen kulttuurielämään. Toisaalta yritysyhteistyön ja sponsoroinnin mahdollisuudet vähenevät, yritykset järjestävät vähemmän tapahtumia ja asiakastilaisuuksia, riskinottokyky ja innovatiivisuuteen sijoittaminen laantuu. Toisaalta tiukassa taloudellisessa tilanteessa luovat ratkaisut, laatuun panostaminen ja uudenlaiset lähestymiskulmat esimerkiksi yhteistyöhön ovat arvossaan. Edellisen laskusuhdanteen jälkeen tutkimukset osoittivat, että ihmiset myös kuluttavat enemmän kulttuuria, kun maailmantaloudessa menee huonosti.

Laskusuhdanteen aikana on taidemaailmassakin aika vetää henkeä. Olennaiseen keskittyminen, perusasioihin palaaminen ja hallittujen riskien ottaminen on edessä monella toimialalla. Taiteilijat peilaavat aikaansa ja tulkitsevat myös tämän talouskriisin aikaisia tuntoja. Taideorganisaatioiden ja koko kulttuurielämän tärkein tehtävä onkin tällaisina aikoina mielestäni näiden tulkintojen välittäminen yleisöille mahdollisimman laajasti.

Berndt Arell
museonjohtaja
Nykytaiteen museo Kiasma


Vaikea sanoa miten talouskriisi vaikuttaa, kun ei oikein vielä näe, millainen kriisi edes on. Jos kriisi jää lyhyeksi, se vaikuttaa tuskin mitenkään, mutta pitkittyessään vaikutusta alkaa jo olla, eri aloilla tosin kovin erilaista.
Kirjojen lukeminen ja jopa niiden myynti voi lamassa jopa kasvaa. Toisessa päässä on kuvataide, jonka myynnit lamassa yleensä romahtavat. Kuntatalouden kriisi panisi maakuntateatterit ja esimerkiksi pienet tanssiryhmät ahtaalle.

Valtion kulttuurirahojen suotuisan kehityksen pitkittyvä lama varmasti vaarantaisi. Vaikkei leikkauksia tehtäisi heti, velkojen maksu pienentäisi tulevina vuosina jaettavan rahan määrää.

Suurimmalle osalle kulttuurin tekijöistä elämä jatkuu kuitenkin lähiaikoina ihan samanlaisena oli talouslamaa tai ei: epävarmana heittelehtimisenä keinussa, jolle antavat vauhtia ihan muut asiat kuin rahatalouden suhdanteet. Mihinkään niukkuuden puhdistavaan voimaan en kuitenkaan usko. Tyhjällä vatsalla voi tehdä hyvää taidetta, muttei kovin pitkään.
 
Saska Saarikoski
Esimies, Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus


Kulttuuribudjetit joutuvat koville, kun yritysten ja kunnan antamasta sponsorirahasta tulee niukkuutta. Kulttuurin harrastajien määrä kasvaa, sillä kulttuuri tuo hyvää oloa ja taidenautintoa. Tälläiset arvot alkavat vahvistua ja kulttuurin merkitys kirkastuu kuluttamisen ja tavaran hankinnan sijaan. Kirjastojen merkitys vahvistuu entisestään.

Uusi tilanne ja murros ovat otollista aikaa taiteelle ja luovuudelle. Taide tulkitsee aikaa.

Päivi Lipponen
Kansanedustaja (SDP)


Miten talouskriisi vaikuttaa kulttuuripalveluihin, riippuu kriisin syvyydestä ja kestosta, väestön reaalisen ostovoiman kehityksestä ja siitä, miten epävarmuus heijastuu säästämiseen.

Arvioni mukaan Suomen kokonaistuotanto supistuu tänä vuonna vajaat neljä prosenttia ja ensi vuonakin vielä 0,5 prosenttia. Työllisyystilanne alkaa heiketä tämän vuoden aikana ja tämä jatkuu pitkälle ensi vuoteen. Voidaan odottaa, että tuotanto alkaa kasvaa jo vuodesta 2011 eteenpäin. Mutta työllisyystilanne on vielä 2011 heikompi kuin esimerkiksi tänä vuonna. Kun kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot (siis kiinteähintaisiksi muutetut tulot verotuksen ja tulonsiirtojen jälkeen) kasvoivat viime vuonna vielä noin 4 prosenttia, kasvavat ne tänä vuonna enää noin prosentin ja ensi vuonna noin puoli prosenttia. Tämä tulokehitys säätelee kaikkea kulutusta, myös kulttuuripalveluiden kysyntää.

Kulttuuripalveluiden kysyntään vaikuttaa myös niiden vaihtoehtoisuus jollekin muulle kulutukselle. Huonoina aikoina kulttuurielämä hyötyy siitä, että ihmiset tinkivät kallista ulkomaanmatkoista ja ylellisten kestokulutustavaroiden hankkimisesta. Myös varovaisuus asuntomarkkinoilla säästää varoja muuhun käyttöön. Jossain määrin myös kuluttamisen normisto sopeutuu huonoihin aikoihin niin, että myös ne, joilla on varaa ylelliseen kulutukseen, tinkivät siitä. Edellä sanotun perusteella tulonmuodostuksen heikentäminen supistaa kulttuuripalveluiden kysyntää, muuta taas koska nämä palvelut kuuluvat lähinnä siihen kategoriaan, johon siirrytään ”kalliimmasta kulutuksesta”, kulttuuripalvelut hyötyvät huonoista ajoista. Voi olla, että myös lomautukset, suoranainen työttömyys ja työaikojen lyheneminen lisäävät vapaa-aikaa, mikä taas suosii nimenomaan kulttuuripalveluiden kysyntää.

Kulttuuripalvelut ovat hyvin heterogeenisia asiakaskuntansa suhteen. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten ne menestyvät talouskriisin aikana. Jo sen perusteella, mitä tapahtui 1990-luvun laman perusteella, voidaan odottaa, että esimerkiksi elokuvassa käynti tulee vähenemään. Osittain tämä johtuu siitä, että elokuvayleisö on keskimäärin hyvin nuorta. Heidän tulonsa heikkenevät, kun kesäansiot ja muut sivutulot supistuvat tuntuvasti. Nuorison suosiossa olevan musiikin menestystä on jonkin verran vaikeampi ennustaa. Keskimäärin se kärsii talouskriisistä kuitenkin enemmän kuin muu kulttuuri. Talouskriisi taas ei juuri vaikuta teatterissa ja konserteissa käyntiin. Tämä kävi ilmi 1990-luvun lamassa. Monet edellä mainitut tekijät suosivat perinteistä puheteatteria ja orkesterimusiikkia vaikeinakin aikoina. Esimerkiksi teatterin yleisö on keskimäärin suhteellisen hyvin toimeentulevaa ja usein suhteellisen iäkästä. Tanssin osalta tilannetta on jo vaikeampi arvioida. Kunnollisia tilastoja 1990-luvulta en ole saanut käsiini. Voidaan olettaa, että hyvin toimeentuleva ja suhteellisen iäkäs baletin katsojakunta ei tingi oopperassa ja baletissa käynnistä. Taas nykytanssin tilannetta vaikeuttaa nuori ja usein pitkälti opiskelijoita koostuva yleisö, jonka toimeentuloa kaventaa heikkenevät mahdollisuudet saada lisäansioita sivutöistä. Kuitenkin sen perusteella, että nimenomaan pienten teatteriryhmien suosio kasvoi viime lamassa, ei nykytanssinkaan tilanteen voi odottaa heikkenevän merkittävästi. Muista taidemuodosta kirjastossa käynti ja yleensä lukeminen vain lisääntyvät taantuman aikana. Tämä suosii kotimaista kirjallisuutta. Arvotaiteen hankinta sen sijaan suorastaan romahtaa.

Eero Lehto
Ennustepäällikkö
Palkansaajien tutkimuslaitos