Tanssitaiteen verkkolehti

KUUMA PERUNA


19.01.2009   |   Thomas Freundlich

Kuuma peruna IX: Millainen tanssin talo Suomeen tarvitaan ja ketkä sitä tarvitsevat?

Kuuma perunaVuoden päivät tauolla ollut Kuuma peruna -palsta palaa linjoille! Se nostaa esille ajankohtaisen kysymyksen, johon pyydetään vastaukset valikoidulta joukolta kulttuurikentän toimijoita. Vastausten julkaisun jälkeen lukijoilla on mahdollisuus lisätä oma näkemyksensä aiheesta.

Yhdeksäs Kuuma peruna -kysymys on: ”Millainen tanssin talo Suomeen tarvitaan ja ketkä sitä tarvitsevat?”

Ensimmäisinä vastaajina Eevamari Kitti, Kaari Martin, Hannele Niiranen, Sanna Kekäläinen, Alpo Aaltokoski, Maija-Liisa Westman, Katariina Metsälampi, Sanna Rekola, Annika Lapintie, Jenni Kivelä, Raija Vahasalo, Riikka Lindström, Arja Tiili, Maiju Pohjonen, Sami Hiltunen, Tiina Suhonen ja Elina Pirinen.

Osallistu keskusteluun: Rekisteröidy käyttäjäksi ja lisää oma vastauksesi kommenttina!


Jos rahapula ja avustusten jälkeenjääneisyys muista taidemuodoista on ensimmäinen tanssitaiteen kehittymisen este, on sopivien esitys- ja harjoitustilojen puute varmasti heti seuraavana. Kun esityksiin on tarjolla ainoastaan pieniä, puutteellisesti varustettuja ja muuhun kuin tanssin tarpeisiin suunniteltuja näyttämöjä, rajautuu myös esitysten tyyli marginaaliin ja vaihtoehtoiseen. On täysin käsittämätöntä, että jos suomalainen nykytanssikoreografi tekee ison teoksen suurelle tanssijamäärälle, hänen täytyy etsiä näyttämö ulkomailta.

Tanssiesitysten yleisöksi valikoituvat vain asianharrastajat jo siitä syystä, että tavallinen tallaaja ei koskaan niitä ehdi löytää. Esityspaikat ovat vakiintumattomia ja esitysperiodit lyhyitä kuin kanan lentoArvostelun ilmestyessä lehdessä ovat näytökset jo päättymässä. Nykytanssista kiinnostunut ei voi esim. ostaa vakiolippua ensi-iltoihin kuten teatteriin. Firman asiakasiltaakaan ei voi järjestää jonnekin vanhan tehtaan nurkkaan viikon varoitusajalla ilman väliaikatarjoilua.

Tanssinopettajana joudun usein nostamaan kädet pystyyn yrittäessäni miettiä, mihin esitykseen veisin oppilaani opintokäynnille. Tarvitsisin useamman viikon järjestelyihin – tiedottamiseen, mukaan lähtevien selvittämiseen, rahojen keräämiseen – mutta tieto esityksestä tulee näytäntöperiodin jo ollessa alkamassa – eivätkä ne muutamat näytöspäivätkään sovi aikatauluihimme. Niinpä valitsen kohteemme taas Oopperan ohjelmistosta, vaikka liput ovat sikakalliit, ryhmäalennukset olemattomia ja varatut liput pitää lunastaa jo kuukautta ennen esitystä.

Kunpa voisinkin totuttaa tanssioppilaani seuraamaan Tanssin talon ohjelmistoa ja tehdä heille tällaisen paikan kynnyksen matalaksi! Pelkästään omista oppilaistani saan heti kokoon 40 hengen ryhmän esitykseen tuotavaksi, mutta tarvitsen suunnittelu- ja järjestelyaikaa.

Tanssi etsii ansiokkaasti vaihtoehtoja ja vie taidetta uusiin paikkoihin. Tällainen toiminta ei kuitenkaan pääse näyttämään kykyään luoda uutta tanssiyleisöä, kun omaehtoinen tanssiesitykseen hakeutuminen on tehty niin vaikeaksi. Pelkkä pienimuotoisuus ja kokeellisuus eivät riitä, vaikka niillä on oma tärkeä tehtävänsä. Tarvitaan tanssinäyttämö, josta yleisö löytää tanssia helposti ja ohjelmistolla on jatkuvuutta. Tarvitaan paikka, jonka nettisivuilla voi surffata, kun tekee mieli lähteä tanssiesitykseen. Tarvitaan paikka, jossa käymisen voi ottaa tavaksi leimautumatta omituiseksi vaihtoehtoihmiseksi, ja jonka yleisölämpiössä on viihtyisää nautiskella väliaikatarjoilusta. Tarvitaan myös puitteet, joihin voi mahtua yleiseksi puheenaiheeksi kohoava tanssiteos, jota katsomaan jonotetaan.

Tanssin taloa tarvitsee tavallinen tanssin katsoja.

Eevamari Kitti

tanssija ja tanssinopettaja


Tanssin talon tulisi palvella mahdollisimman monipuolisesti tanssin toimijoita ja yleisöä eri lajit huomioon ottaen. Flamencon tekijänä olen tietenkin sitä mieltä, etteivät harjoitus- ja esiintymissalit voi olla pelkkää joustolattiaa vaan myös toisenlaisille tekniikoille tulisi olla hyvin suunniteltuja tiloja. Suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös harjoitussalien akustikka niin että se on mahdollisimman ”korvaystävällinen” ja että salit on hyvin äänieristetty toisistaan (tämä on usein puutteellista Helsingin tanssitiloissa). Talo tuskin pystyy tarjoamaan residenssitilaa kovin monille joten olisi varmaan hyvä miettiä jonkinlaista kiertävää vuoroa?

Tanssin talo olisi loistava mahdollisuus saada tanssin yleisöpohjaa laajennettua, eri lajien vakiintuneiden katsojien olisi helpompi hakeutua katsomaan myös toisenlaista tanssia. Yhteistyö eri lajien edustajien välillä saisi uusia mahdollisuuksia luonnostaan kun kaikki ovat saman katon alla. Vaikeampi kysymys lienee se kuka talon asioista päättää ja miten päättäjät valitaan kun kenttä on niin pieni? Myös monimuotoisuus mietityttää: Olisiko taloon mahdollista saada hyvinkin erityyppisiä esiintymistiloja esim myös klubitiloja? Näen eri taiteenlajien kohtaamismahdollisuuden tärkeänä ettei aleta tuottaa vain tietyntyyppisiin tiloihin sopivia teoksia.

Kaari Martin

tanssija ja koreografi


Tanssin Taloa tarvitsevat kaikki tanssin piirissä ammattimaisesti toimiva tahot sekä yleisö. Toiminnan avainsanoja voisivat olla yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja korkea laatu.

Tanssin Talo voi olla keskus

  1. jossa on ympärivuotisesti tarjolla tanssiin liittyvää esitys-, harjoitus-, opetus- ja tuotantotoimintaa.
  2. joka toimii ensisijaisesti taidetanssin tekijöiden harjoitustilana.
  3. joka voi tuottaa esityksiä sekä tukea erilaista opetus- ja harrastustoimintaa.
  4. joka tarjoaa monipuolisia esitystuotantoihin liittyviä yhteistyömahdollisuuksia, esim. äänen ja kuvan tuottamiseen tarvittavia studiotiloja, puvustajan / lavastajan työtiloja tms.
  5. joka kokoaa yhteen tanssin alan järjestöt.
  6. jossa voidaan harjoittaa tutkimusta ja mahdollisesti myös arkistoida tanssiin liittyvää materiaalia.
  7. jossa voidaan järjestää tanssitapahtumia balettigaaloista ja nykytanssifestivaaleista sambakarnevaaleihin ja tansseihin tähtien kanssa.
  8. joka on avoin tila yleisölle tulla, kokea ja kokeilla tanssin erilaisia muotoja.

Missä määrin tätä kaikkea voidaan tehdä riippuu tietysti niistä kuuluisista resursseista. Tanssin Talon ei kuitenkaan tarvitse tuottaa ja perustaa kaikkea itse, vaan sopivaksi katsottuja asioita voidaan hoitaa tilaustyönä.

Olennaista on kai itse tila. Onko kyseessä iso talo keskellä kaupunkia vai toimistohuone? Ideaali tilanne mielestäni olisi jos Tanssin Talo pystyisi toteutumaan molemmilla tavoilla: olemaan avoin, riittävän iso kaupunkitila hyvien kulkuyhteyksien päässä sekä monipuolinen tuotantotoimisto, joka pystyisi tuottamaan tanssia erilaisten yleisöjen saataville erilaisin konseptein.

Se että kaikki toimijat ja yleisö voivat kokoontua yhden saman katon alle tuottaa synergiaa, jota ei kannata väheksyä eli kannatan isoa taloa keskellä kaupunkia pienen toimistohuoneen sijaan. Hienoa että aika alkaa olla vihdoinkin kypsä tälle hankkeelle!

Helsingissä 9.1.2009

Hannele Niiranen

rehtori

Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitos


Mielestäni ensiarvoisen tärkeää suomalaiselle tanssin talolle olisi, että se on uskottava ja näkyvä rakennus keskeisellä paikalla Helsingissä. Talon sydän tulisi olla laaja ja toimiva näyttämö, jossa on suuri katsomo ja jonne voi tuoda isoja ulkomaisia tanssivierailuja ilman rajoitteita (vert. Dansens Hus Tukholmassa). Talon tulisi sisältää myös studioteatteritilan tai pienen näyttämön, mieluummin kaksi, sekä harjoitussaleja, mahdollinen galleria, kirjasto ym. tanssiin liittyvää.

Koen keskeisenä elementtinä että tanssin talon pitäisi kerätä koko taidemuotomme eri ilmenemismuodot yhden katon alle. Tämä ei poista tai vähennä muiden instanssien, toimijoiden tai tilojen merkitystä tai käyttöarvoa mitenkään. Tämä ainostaan kasvattaa kenttämme uskottavuutta ja lisää voimakkaasti sen painoarvoa suuren yleisön silmissä. On mielestäni erittäin valitettavaa, että näemme harvoin ulkomaisia tanssivierailuesityksiä tässä maassa tai Helsingissä. Mielestäni se lisää kentän keskinäistä diskurssia ja kritiikkiä ja tuo luontevasti uusia näkökulmia suomalaiseen tanssitaiteeseen, mitä enemmän kansainvälistä vuorovaikutusta saisimme aikaan. Nythän välillä tuntuu siltä että olemme hieman umpiossa ja on lähdettävä muualle katsomaan mitä muualla tapahtuu.

Tanssin taloa käyttäisivät mielestäni kaikki tanssitaiteilijat, erilaisten residenssi- tms. käytäntöjen kautta, joita voisi olla eri pituisia ja kokoisia tekijästä riippuen.

Toiminnan organisaatiokäytännöt ovat tietenkin aivan oma pohdinnan aiheensa, tällä hetkellä kun koko taloa ei vielä oleolemassakaan, ajattelen että talon ominainen pääpaino olisi esitystoiminnassa ja niissä esitystiloissa. Harjoitustilojahan tälläkin hetkellä on saatavissa tyydyttävästi.

Sanna Kekäläinen

tanssitaiteilija


Tuleeko Tanssin talosta kuuma peruna

Tanssitaiteilijat ovat toivoneet ja odottaneet omia tiloja niin kauan kuin minä muistan. 80-luvulla muistan silloisen baletinjohtajan, professori Doris Laineen puhuneen Tanssin talon puolesta. STTL yritti vakavasti 90-luvun loppupuolella saada tanssille taloa VR:n konepajalta Alppilasta. Suunnitelmat etenivät niinkin pitkälle, että arkkitehdiltä tilattiin piirustukset. Tila-asiasta muodostui kuitenkin kuuma peruna jo tanssiväen keskuudessa mikä saattoi jopa kariuttaa koko talohankkeen.

Toivottavasti tanssin tila-asiasta ei  muodostu nyt liian kuumaa perunaa meille taiteilijoille tai muille alalla toimiville tahoille, toivottavasti ei myöskään  kaupungin virkamiehille ja poliittisille päättäjille. Asiamme on edennyt kovin hitaasti, tällä kertaa kuitenkin hyvässä yhteisymmärryksessä. Hitaudesta voi olla tässä tapauksessa hyötyä, näin isoa ja tärkeää asiaa ei pidä toteuttaa kiireellä ja hätiköiden.

On hyvä kerrata kuinka tila-asia tällä hetkellä etenee kaupungin päättävissä elimissä. Kulttuuri- ja kirjastolautakunta teetti viime keväänä selvityksen tanssin tiloista ja lähetti sen sivistys- ja henkilöstötointa johtavalle apulaiskaupunginjohtajalle jatkotoimenpiteitä varten. Perusteellista raporttia ei kannata tässä referoida koska sen voi käydä lukemassa seuraavasta osoitteesta: http://www.hel.fi/wps/portal/Kulttuuriasiainkeskus/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/kulke/fi/Viraston+esittely/Julkaisuja

Kaupunginhallitus on käsitellyt raportin viime syksynä ja toteaa: ”kulttuuriasiainkeskuksen asettama työryhmä on laatinut ehdotuksen tanssitaiteen kehittämisestä ja sopivista tanssitaiteilijoiden työ- ja esiintymistiloista. Tilahankkeiden käsittelyohjeiden mukaisesti hankkeen eteneminen edellyttää tarveselvitystä ja sen pohjalta tehtyä lautakunnan myönteistä päätöstä.”

Kulttuuri- ja kirjastolautakunta käsitteli asiaa joulukuun kokouksessa ja teki seuraavan esityksen mukaisen päätöksen:

”Jatkotoimenpiteitä varten kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättänee pyytää lausunnot tarveselvitystä varten seuraavilta tahoilta: Taiteen Keskustoimikunnan tanssitaidetoimikunta, Tanssin tiedotuskeskus ja Suomen Tanssitaiteilijain liitto.”

Jäämme siis odottamaan lausuntoja ja niiden jälkeen lautakunnan myönteisiä päätöksiä. Lautakunnan pöytäkirja on luettavissa Kulttuuriasiainkeskuksen kotisivuilta.

Tilapula on tosi asia

Tilapula on tällä hetkellä akuutti, asianmukaisista harjoitus- ja esiintymistiloista on huutava pula. Stoa on ainut välttävästi varustettu tanssinäyttämö, jota myös vapaat tanssiryhmät ovat saaneet käyttöönsä. Kaupalliset tanssikoulut vuokraavat kohtuuhintaan salivuoroja aamupäivisin, mutta iltapäivä- ja ilta-aikoja ei ole. Ongelmana on myös se, ettei näihin tiloihin voi jättää lavaste- ym. rekvisiittaa, kaikki tavarat täytyy joka päivä kuljettaa pois. Tilat on tarkoitettu tanssin harrastustoimintaa varten eivätkä ne näin ollen muulta varustukseltaan vastaa ammattilaisten tarpeita. Ammattilaisille tarkoitetuista tiloista suurin osa on myös epäsopivia nykyisiin tarpeisiin, ne onkin aikanaan saatu jonkinlaisina hätä- tai väliaikaisratkaisuina tilapulaan. Alan oppilaitoksista valmistuneet nuoret ovat opiskelleet asianmukaisissa tiloissa ja ammattikentälle siirtyminen onkin märkä rätti vasten kasvoja, toimitilat ovat kaukana oppilaitosten tilojen tasosta.

Tulevaisuuden tilatarpeet huomioon

Alamme kasvaa ja kehittyy myös tulevaisuudessa. Uusia tiloja suunniteltaessa pitäisi pyrkiä ottamaan huomioon myös tulevaisuuden tilatarpeet. Tarvitsemme jo nyt useita hyvin erilaisia tiloja ja tulevaisuudessa niiden tarve uskoakseni vain kasvaa. Tilojen pitäisi olla muunneltavia, niiden tulisi taipua monenlaisten kokeilujen ja innovaatioiden laboratorioiksi ja esitystiloiksi. Ainoana ratkaisumallina perinteiset näyttämö- ja harjoitustilat ovat auttamattomasti epäkelpoja ja vanhanaikaisia. Mallia emme voi hakea ulkomailtakaan, sillä siellä olevat tilaratkaisut ovat pääosin nk. perinteisiä näyttämöitä harjoitussaleineen.

Talon ei tarvitse olla perinteisessä mielessä yksi rakennus jonne kaikki toiminnot yritetään mahduttaa. Esimerkiksi harjoitustilat ja kokeilustudiot voisivat olla oma kokonaisuutensa, erilaiset muuntuvat esitystilat tarvittavine harjoitus- ja muine työtiloineen muodostaisivat oman kokonaisuuden.

Tanssin tilojen tulisi olla myös valotaiteen, äänitaiteen, lavastustaiteen, puvustustaiteen, video- ja multimediataiteen, ympäristötaiteen sekä uusien digitaalisten soveltavien taiteiden tiloja. Nämä eri taidealojen taiteilijat ovat jo vuosikausia tehneet yhteistyötä ja luoneet yhteistaideteoksia sekä synnyttäneet erilaisia tapahtumia. Tanssin merkitys esimerkiksi suomalaisen valosuunnittelun kehittymiselle kansainväliselle huipputasolle onkin kiistaton.

Monumentin sijaan ajassa eläviä tiloja

Voisimme olla edelläkävijöitä, uutta luovia ja uuden kehityksen mahdollistavia. Muuntautuminen, ajassa eläminen ja kyky vastata tulevaisuuden haasteisiin ovat avainsanoja kaikilla elinvoimaisilla toimialoilla. Tämä ajatusmalli ei sulje pois traditiota, päinvastoin se mahdollistaa elinvoimaisen tanssiperinteen elämisen ja kehittymisen. Tämä ei koske yksistään tanssia, vaan laajemmin koko kulttuurialaa. Museot ovat kulttuuriperinteen säilyttämistä varten.

Uskon, että edellä esitetystä näkökulmasta käsin avautuisi tanssille myös uusia ja paljon kaivattuja rahoitusmahdollisuuksia. Nykyiset julkiset rahoitusmallit ovat olleet hyviä, joskin käytäntö on  osoittanut ne riittämättömiksi ja kankeiksi. Erilaisia rahoitus- ja tukimalleja ei ole kyetty kehittämään tarpeeksi vastaamaan nykyisiä saatikka tulevaisuuden tarpeita. Tämän vuoksi alamme rahoituskysymykset onkin syytä huomioida tila-asiaa visioitaessa. Uusien tilojen olisi mahdollistettava myös uudenlaiset rahoitus- ja tuotantomallit. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri neropatti ymmärtääkseen sen tosiasian, että jatkuvan materialistisen kulutuksen kasvulla ei ole tulevaisuutta, ihmiskunnan ja kulttuurien selviytyminen ja hyvinvointi eivät ole kulutuksen kasvusta riippuvaisia.

Tulevaisuuden tanssintilat voisivat olla myös kestävän kehityksen ja uuden suomalaisen arkkitehtuurin esiintuomista

Me suomalaiset pidämme Suomea muotoilun ja arkkitehtuurin kärkimaana, mutta löytyykö tälle mielikuvalle enää tänä päivänä katetta. Viime vuosikymmeniltä ei taida löytyä rakennuksia, jotka lunastaisivat tämän käsityksen, ei ainakaan Euroopan tai maailman mittakaavassa katsottuna. Onko meillä esimerkiksi julkisia rakennuksia, joita tultaisiin ihmettelemään toiselta puolelta maapalloa, tai jotka edes joskus vilahtelisivat kuvina maailman valtamedioissa tai muissa kansainvälisissä julkaisuissa. Tanssi on nouseva tulevaisuuden taidemuoto, mikä olisi sopivampaa jos sille suunnitellut tilat olisivat myös toteutettu nykyarkkitehtuurin ja tulevaisuuden rakentamisen uudet näkökulmat huomioiden.

Ei kiitos ja Kyllä kiitos

Ei kiitos enää lisää Vuotaloja tai nykyisen kaltaisia monitoimitaloja. Ei kiitos teatterisalille, jossa on tuhat tuolia pultattu lattiaan, samettiverhoiltu näyttämö lavastetorneineen. Ei kiitos kustannustehottomille, jatkuvan taloudellisen tuoton- ja täyttöasteen kasvulle perustuville tiloille. Ei kiitos tiloille, jotka määrittävät tanssin kehityssuunnan ja tuotantorakenteet vuosikymmeniksi eteenpäin.

Kyllä kiitos muuntuville tiloille joissa on korkeutta nostaa lavasteita ja esiintyjiä ”taivaisiin”, ripustaa kaikenlaisia verhoja sekä tarvittaessa pystyttää jopa tuhannen hengen katsomo. Muuntuvuus, ekologisuus, kestäväkehitys, ihmisläheisyys.

Viime vuosina on eri rakennushankkeiden yhteydessä paljon puhuttu kaupunkilaisten olohuoneesta, viimeksi musiikkitalon ja keskuskirjaston yhteydessä. Ihmisten olohuoneet ovat olleet eri vuosikymmeninä hyvin erinäköisiä, jokaisella ikäluokalla on ollut tapana sisustaa ja kalustaa olohuoneensa itse. Toivottavasti Tanssin talosta tehtäisiin myös tällaisen muuntelun mahdollistava, sisältöjä tuottava aktiivisten ja luovien ihmisten olohuone.

Alpo Aaltokoski

koreografi

taiteellinen johtaja

alpo aaltokoski company

www.nomadi.fi


Tanssin talo on minun silmissäni yhdenlainen runsaudensarvi. Se tarjoaisi maisteltavaa sekä tanssin ammattilaisille, harrastajille että yleisölle.

Minun tanssin taloni sisältäisi tilat, joissa voitaisiin järjestää tanssinopetusta ja -koulutusta, seminaareja, keskustelutilaisuuksia, näyttelyitä ja tietysti esityksiä Se tarjoaisi tekijöille ja kokijoille tietoa, taitoa ja virikkeitä – monipuolisesti. Poikkitaiteelliset kokeilut olisivat tervetulleita samalla kun perinteisemmät, tiettyyn tanssitaiteen genreen kuuluvat esitykset.

Tanssi – liike – on ihmisen luonteva tapa olla olemassa. Tanssin taloa tarvitsevat kaikki!

Maija-Liisa Westman

Jyväskylä

FM, tutkija ja vapaa toimittaja

kriitikko/SARV, tanssi- ja teatterijaos


Tanssin talo,

On paikka jonne tullessa tulee vastutamaton halu tanssia. Harjoitussaleja, joissa on myös ikkunoita käytävään, vähintään kaksi erikokoista näyttämöä, tanssikirjasto-kahvila, videoiden katselu- pisteitä.

Simulaattori, jossa näkee itsensä tanssivan kuin Anna Pavlova tai Liisa Pentti. Lapsille ja hupsuille leikkinäyttämö ja erikokoisia esiintymispukuja – siellä voisi olla lyhyitä ”tutustu tanssiin”-pajoja.( teatterimuseon tapaan).

Tanssitarvikekauppa, josta saa kaikkea muistoesineistä treenipukuihin ja opetusmusiikkiin.

Käytännöllisesti katsoen olisi tärkeää, että siellä olisi ryhmien toimistot, tanssin tiedotuskeskus ja yhteinen lipunvaraus- ja ostosysteemi.

Sellaisesta haaveilee Katariina Metsälampi

Kulttuurituottaja


Tanssin taloa tarvitsevat sekä tanssin yleisö, tanssin tekijät että tanssitaide ja sen kehittyminen. Olin jäsenenä Helsingin kaupungin tanssin tilakysymystä kartoittaneessa työryhmässä, jonka raportti valmistui viime keväänä. Niinpä näkemykseni asiasta onkin melko yhteneväinen raportin lopputuleman kanssa. Talo tarvitaan, mutta ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ”mallia”. Kysymys on tietysti priorisoinneista, tarpeitahan on monia ja monenlaisia – ja kaikkia ei välttämättä pystytä ratkaisemaan yhdessä ja samassa tilassa.

Esimerkiksi: Tarvitaan sekä kotimaisten esitysten että kansainvälisten vierailujen tarpeisiin sopiva nykyisiä tanssinäyttämöitä ja -katsomoita suurempi esitystila. Nykyäänhän meillä voidaan esittää lähinnä vain pieniä teoksia. Sekä festivaalit että säännöllinen esitystoiminta tarvitsevat isompaa tilaa. Tanssin yleisömäärät ovat kasvaneet ja  moni nykyistä suurempiakin yleisömääriä kiinnostava kansainvälinen esitys jää meillä näkemättä, koska sopivaa tilaa ei ole.

Tanssiyleisöä ja harrastajia pitäisi voida palvella muutenkin: kahvila- ja ravintopalvelut ovat tärkeitä. Mahdolliset arkistot, kirjasto, lehdet, videot yms. palvelevat sekä yleisöä että alan muita tarpeita.

Yksi keskeinen kysymys, niin yleisölle kuin muutenkin, on  talon sijainti. Työryhmä esitteli raportissa muutamia vaihtoehtoja, mutta ei lähtenyt niitä priorisoimaan. Sopivalla sijaintiratkaisulla pystyään ottamaan huomioon sekä yleisön tarpeet että vastaamaan mahdollisimman moneen esitystoiminnan, tuotanto- ja kehitystyön sekä harjoitustilojen tarpeeseen. Tästä olisikin tärkeää käydä keskustelua.

Tarvitaan ilman muuta myös lisää kunnollisia, tanssitaiteelle sopivia harjoitustiloja. Osan olisi sijaittava esitystilojen yhteydessä, mutta tarvetta on enemmällekin. Sekä esitys että harjoitustilojen pitää olla suunniteltu nimenomaan tanssitaiteelle sopiviksi,  teknisten ratkaisujen olisi palveltava sekä nykyistä esitystoimintaa että taiteen alan kehitys- ja kokeilutyötä. Yhteistyö muiden taiteen alojen kanssa kannattaa ottaa huomioon niin talon suunnittelussa kuin sijaintiakin mietittäessä.

Kun käydään keskustelua tai tehdään päätöksiä tanssin talosta, pitää muistaa että ollaan luomassa tulevaisuutta, ei ainoastaan vastata tämän hetken tarpeisiin. Erilaisin toimintakonseptein toimivat tanssintalot eri puolilla Eurooppaa ovat kaikkialla tuoneet tanssille lisää yleisöä ja arvostusta sekä kehittäneet taidemuotoa. Tanssitaide tarvitsee asemaansa, identiteettiään  ja kehitystään tukemaan tilan, samalla tavalla kuin mitä Kiasma on ollut ja on nykytaiteelle. Kiasman tapaan voisi tanssin talo olla myös Helsingille sekä kotimaassa että kansainvälisesti profiilia luova instituutio.

Sanna Rekola

Toiminnanjohtaja

Tanssin Tiedotuskeskus


Erilaisten kulttuurimuotojen tukemisen tulisi olla tärkeä osa suomalaista kaupunkikulttuuria. Mielestäni tanssin talo voisi olla paikka, jossa taiteilijat voivat työskenellä ja jossa kaupunkilaisilla olisi mahdollisuus kohdata tanssia, tanssitaiteilijoita ja tanssiteatteria. Taloa käyttäisivät taitelijoiden lisäksi tavalliset ihmiset, opiskelijat ja koululuokat. Talo voisi tehdä yhteistyötä työväenopistojen, tanssikoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa.

Terveisin,

Annika Lapintie

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja

www.annikalapintie.net


Tässä konkreettista haaveiluhahmotelmaa tanssintalosta:

Sellainen talo tarvitaan, jossa on isompi näyttämö (n. 400 katsojapaikkaa) ja pienempi näyttämö (n.200 katsojapaikkaa). Toisella näyttämöllä mahdollisuus muunteltavaan katsomoon. Yksi valkoinen galleriatila/studiotila. Näyttämöillä tarpeeksi korkeutta, avaruutta sekä sivutilaa.Treenisaleja, lavasterakennustilaa/pukuompelutilaa ja varastointitilaa rekvisiitalle harjoitusperiodin ajaksi, hyvä valo- ja äänikalusto, henkilökuntaa, joka hoitaa tuottamista ja markkinointia, lipunmyyntiä sekä teknistä henkilökuntaa, joka hoitaa teknistä rakennusta ja voi tarvittaessa ajaa myös esityksiä. Pakettiauto, jolla tanssitalossa toimivat ryhmät voivat kuljettaa lavasteitaan tai kamojaan. Vahtimestari, joka tietää missä mitäkin on ja opastaa ja neuvoo eksyneitä ja tervehtii aamulla kun kävelee ohi.  Kopiokone jolla freelancerit voivat ottaa kopioita ainaisista apurahahakemuksista sekä tietokone, jolla voi printata ja tarvittaessa lukea meilejä. Wlan-verkko, jotta omaa konetta pystyy käyttämään myös netissä ollessa talossa.  Pieni lämmittelyhuone, jossa on joogamattoja, tasapainolauta, puolapuut, jumppapallo, jossa voi lämmitellä/venytellä ennen oman vuoron alkamista.

Mukava kahvila/ravintola joka on auki muulloinkin, kun silloin kun esityksiä pyörii ja mahdollisesti tilaa/seinäpintaa tanssivideoille pyöriä esityksiä odotellessa ja kirjasto, jossa mahdollisuus katsoa arkistosta teoksia sekä löytää mielenkiintoisia kirjoja.

Luulisin, että tanssin taloa tarvitsevat lähes kaikki vapaan kentän tanssintekijät (ja muutkin varmasti) sekä tanssia rakastava yleisö.

Jenni Kivelä

koreografi


Oma tanssitalo nostaisi tanssin arvostusta. Tanssi jää usein muiden taidemuotojen jalkoihin. Omassa talossa tanssi olisi talon herrana ja saisi tarkoitukseen soveltuvat tilat! Tanssitaiteen entisenä harrastajana ja pitkäaikaisena kannattajana olen vankasti oman tanssitalon puolesta.

Tanssitalon tulee olla mahdollisimman monipuolisen esittävän taiteen talo, sillä tanssiin on hyvä lisätä muitakin taidemuotoja. Tilan tulee olla riittävän iso ja siellä pitää olla riittävästi harjoitustiloja. Talon tulee sijaita

Helsingissä, koska sinne on parhaat liikenneyhteydet.  Helsingistä käsin on helpompi hoitaa myös kansainvälisiä suhteita.  Tanssi pitää tehdä niin mielenkiintoiseksi ja helpoksi, etta ns. suuri yleisö löytää tanssitaiteen.

Täytyy kuitenkin huomioida myös taloudelliset tosiasiat.  Rahoitus on saatava kuntoon ja kestävälle pohjalle. Musiikkitalohankeen rahoitusvaikeudet ovat vielä tuoreena mielessä. Silti: Vaikka tanssitalo realisoituisi vasta useiden vuosien päästä, hankketta pitää jo nyt suunnitella ja sen puolesta pitää jo nyt puhua.

Raija Vahasalo

Kansanedustaja, Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja


Toivoisin Helsinkiin perustettavan tanssin talon olevan paikka, jossa kohtaisivat eri puolilta Suomea tulevat tanssitaiteilijat. Ajattelen asiaa tämänhetkisestä näkökulmastani käsin, eli tanssialan ammattilaiseksi Outokummusta valmistuvana.

Tanssin talon tulisi olla valtakunnallinen kohtaamis- ja työskentelypaikka. Suomessa tapahtuu tanssin saralla paljon hienoja asioita muuallakin kuin Helsingissä, ja jos tanssin talo joskus toteutuu, siellä voisivat esitellä teoksiaan ja tehdä hedelmällistä yhteistyötä ympäri Suomea, maailmaa sekä eri tanssin aloilta tulevat ihmiset.

Haluaisin nähdä tanssin talossa monipuolisuutta, avoimuutta ja yhteistyötä. Tanssin talo olisi paikka, joka keskittyy tanssitaiteeseen, mutta ilman ryppyotsaisuutta ja liian tiukkoja rajoja. Monenlaisia esityksiä tanssin eri aloilta taiteellisesta tasosta tinkimättä, poikkitaiteellisuutta kuitenkin tanssiin keskittyen.

Yleisötyö olisi tärkeä osa tanssin talon toimintaa. Esimerkiksi koululaisia ja erilaisia ryhmiä, joille tanssi on vieraampaa, kutsuttaisiin näytöksiin ja työpajoihin tutustumaan tanssiin. Nämä olisivat keinoja laajentaa tanssitaiteen yleisöpohjaa ja karsia turhaa elitismiä.

Tanssin talo voisi koordinoida myös yhteisötanssiproduktioita. Se auttaisi osaltaan tuomaan taidetanssia lähemmäs laajempaa yleisöä, ja helpottaisi rahoituksen saamista.

Toivon että tanssin talo olisi täynnä tanssin iloa, yhteistyötä ja avoimuutta uusille ideoille!

Riikka Lindström

tanssinopiskelija

Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu, tanssin koulutus


Mielestäni hyvän tanssin talon tulisi olla sellainen missä näkyy niin koti-kuin ulkomainenkin tanssi edustettuina. Tukholman Dansens Hus on hyvä esimerkki. Talossa on 2 näyttämöä; iso näyttämö jossa on 800-paikkainen katsomo ja Blå Lådan, jossa on 140 paikkaa. Talo toimii repertuaariteatterina ulkomaisille ja kotimaisille tanssiteoksille. Talossa toimii myös artist in residence -ohjelma ja tuotantoryhmä, joka tuottaa/antaa tuotantoapua tietyille kotimaisille koreografeille. Studioita, joita on 1 iso ja 1 pieni, ja taitaa siellä olla sellainen pikku squash-pallosalikin jossa voi treenata, voi vuokrata ryhmille ja koreografeille. Talossa on mahdollista järjestää seminaareja, työpajoja ja muuta tanssiin liittyvää toimintaa. Ei ehkä olisi hullumpi idea ottaa mallia esim. juuri Ruotsin Dansens Husin toiminnasta ja soveltaa toimintaa suomalaiseen tanssin kenttään. Tanssin taloa tarvitsevat tanssin tekijät eli tämä on laaja käsite. Monet eri taidetanssin tyylilajit tulisi olla toiminnassa edustettuina. Niin, mitä on taidetanssi? Siitä voidaan olla montaa mieltä, mutta laadukkuus ja monitasoisuus ovat mielestäni hyvät toimintakriteerit Tanssin talolle.

Info: http://www.dansenshus.se

Arja Tiili

Koreografi

 


Suomeen tarvitaan monipuolinen tanssin talo ja sitä tarvitsevat kaikki

Häpeilemättä tunnustan, että en ole kovin intohimoisesti seurannut Suomen tanssin talo -keskustelua. Ohimennen olen noteerannut mielipiteitä ottamatta niihin sen kummemmin kantaa, korkeintaan ”ihan kiva” tai ”olisikohan noin”, uhraamatta sen kummemmin energiaa aiheeseen. Tai näin luulin. Kun ryhdyin tunnollisesti toteuttamaan annettua tehtävää eli vastaamaan näin julkisesti otsikon kysymykseen, huomasin, että onhan minulla asiasta mielipide.  (Merete Mazzarella väitti eräässä kolumnissaan, että vasta alkamalla kirjoittaa saa tietää mitä oikeastaan ajattelee).

Rakennetaan tukevalle, olevalle pohjalle

Mielestäni tämän tyyppinen hanke, oli sitten kyse tanssista tai vaikka liiketoiminnasta, saa parhaimmat lähtökohdat silloin kun pystytään rakentamaan valmiille perustalle. Puhutaanpa sitten tiloista, organisaatiosta tai toimijoista.  Periaatteena siis olkoon, että ei ryhdytä pystyttämään tai rakentamaan täysin uutta vaan olevista resursseista kootaan uusi kokonaisuus.

Tilat: otetaan jo pystyssä oleva rakennus tai kompleksi, jossa on runsaasti monenlaisia tiloja, jotka puolestaan saadaan muunnettua tanssin eri alueille soveltuviksi suhteellisen pienin panostuksin.

Hakematta tulee mieleen tietysti Kaapeli, saattaahan niitä olla muitakin.

Organisaatio: otetaan jo olemassa oleva tanssin palvelukseen kehitetty organisaatio, joka liitetään osaksi tanssin taloa ja jota laajennetaan vastaamaan myös tanssi talon tarpeisiin. Tämä tietenkin tulee tehdä niin, että kyseisen organisaation alkuperäisen tehtävän hoitaminen ei vaarannu.

Toimijat: tanssin talon katon alle ja seinien sisälle, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti, pyritään saamaan mahdollisimman monipuolisesti kaikki tanssiin tavalla tai toisella keskittyneet tahot. Ei niin, että ne sulautetaan siihen vaan, että kukin toimija voi tanssin talon puitteissa tehdä itsenäisesti ja omalla nimellään, mitä sitten tekeekään. Tanssin talon löyhään organisaatioon voi osana liittää myös tanssin aluekeskukset.

Näin talo ei palvele ainoastaan pääkaupunkiseudun tanssielämää.

Diversiteetti olkoon kaiken läpitunkeva idea

Tilat: tanssin talossa on erisuuruisia ja moneksi muuntuvia esiintymistiloja, tanssin harjoitussaleja, kirjasto, museo, tutkijakammioita, esim. tanssiryhmille tarkoitettuja toimistohuoneita…

Organisaatio: talon hallinnosta löytyy asiantuntemusta mahdollisimman monelle tanssiin liittyvälle alalle. Sen puoleen voivat tanssin parissa työskentelevät kääntyä pulmatilanteissa. Hallinto ei tuota itsenäisesti mitään toimintaa, vaan osittain pyörittää sitä ja koordinoi tilojen vuokrausta.

Toiminta: tanssin talon tilat soveltuvat kaikelle tanssiin liittyvälle: esitykset, festivaalit, kurssit, seminaarit, koulutustilaisuudet mitä vaan. Ja tässä tarkoitan myös ei-fyysisiä tiloja. Esimerkiksi Liikekieli.com voisi toimia tanssin talon sateenvarjon alla. TÄRKEÄÄ: Suomen koko taidetanssikenttä on mukana toiminnassa. Ei siis pyritä esittelemään pelkästään vientikelpoista nykytanssia tai muuta kuuminta hottia. Painotukset syntyvät toimijoiden oman aktiivisuuden kautta. Tiloja voivat vuokralaisina käyttää myös muut taiteentekijät, tosin tanssi asetetaan aina etusijalle.

Tanssin taloa tarvitsevat kaikki

Jos tanssin talo toteutetaan edellä hieman vaisusti hahmotetulla tavalla, lienee selvää, että tarvitsijoiden ja hyötyjien joukko on valtava. Primääreinä tarvitsijoina ovat tietenkin kaikki tanssin alalla työskentelevät ja heidän kauttaan kaikki tanssikulttuurin moninaiset kuluttajat. Myös muut erityisesti esittäväntaiteen tekijät yleisöineen nostaa tarvitsijoiden määrää Mutta tottahan tuon tyyppinen tanssitaidekulttuurin keskittymä heijastaa valoaan varsin laajalle koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Ja kauemmaksikin; tanssin talo tarjoaa pikku rievun, jolla kiillottaa kuuluisaa Suomi-brändiä, joka tarvitsee tuekseen vahvasti koko suomalaisen taidekentän.

Elämäni kammottavimman flunssan kourissa tällaisia pilvilinnoja rakentelen. Mutta se mikä on kerran ajateltu ja siirretty eteenpäin voi myös toteutua.

16.1.2009 Mellieha, Malta

Maiju Pohjonen

Tanssitaiteilija, tanssinopettaja


Suomalainen tanssitaide, ”lajiin” katsomatta, tarvitsee oman tanssintalon. Tanssiyleisö tarvitsee tanssintalon.

Helsingissä ei ole, vapaata, riittävän isoa näyttämöä, joka mahdollistaisi suurempien tanssiryhmien esiintymisen. Meillä on toki Helsingin kaupunginteatterin ja Suomen kansallisoopperan näyttämöt, mutta ne ovat talojen omien ohjelmistojen kanssa sidottuja.

Pääkaupunkiseudulla tanssille sopivien harjoitustilojen, työtilojen puute on huutava. Sopivien esiintymistilojen tarve on myös ilmeinen.

Tanssintalon tulisi olla riittävän suuri. Vähintään kaksi näyttämöä. Riittävästi työskentelytiloja. Mahdollisesti liikeyrityksiä, jotka palvelevat tanssinkenttää ja -kuluttajia.

Suuremman näyttämön katsomon tulisi olla 700-1000 hengelle. Tämä mahdollistaisi myös suurien ryhmien tuottamisen, jolloin pääsylipputuloilla olisi mahdollista kattaa kuluja. Tällaisia suuria ryhmiä ei varmaan vieraile tai ole suomalaisten koreografien tiimoilta esiintymässä kuukausittain. Tämän vuoksi näyttämön ja katsomon tulee olla muunneltavissa myös pienemmille esityksille ja katsoja määrille, sekä muuhun käyttöön esim. harjoitustilaksi.

Tilojen tulisi olla kaiken kaikkiaan mahdollisimman muuntuvat erilaisiin tarpeisiin. Keskusteluissa on väläytelty myös työskentelytiloja tanssivideoiden ja -elokuvien tekoon. Tanssiteoksen tekemiseen liittyvien taidealojen, kuten esimerkiksi puvustuksen ja lavastuksen valmistamiseen sopivia tiloja, jotka olisivat tanssiproduktioiden yhteisessä käytössä.

Tanssintalon toiminnan tulisi olla ympärivuotista. Ihmisten, yleisön, tulisi tietää, tulla tietoiseksi, että tanssintalossa on aina esityksiä. Se keräisi myös kansainvälistä yleisöä, erityisesti kesäaikaan, kun matkailussa on sesonki.

Tanssintalon suunnittelussa tulisi lyödä monta viisasta ja tyhmääkin päätä yhteen, että kaikki mahdolliset ja mahdottomat ajatukset ja vaihtoehdot punnittaisiin. Suunnitelmien tulisi katsoa tulevaisuuteen, tulevaisuuden tarpeisiin. Millaiset tarpeet ovat 10 vuoden päästä, 25 vuoden, osaako joku katsoa vielä pidemmälle kristallipalloon?

Nyt ei tarvita jähmeää monumenttia vaan joustava, moni-ilmeinen, toimiva ja palveleva tanssintalo Suomeen.

Sami Hiltunen

tanssitaiteilija

puheenjohtaja

Suomen Tanssitaiteilijain Liitto


Tanssin talo?

Tanssin taloa on periaatteessa helppo kannattaa.  Tanssin talo vahvistaisi esittävän tanssin asemaa, toimisi vierailunäyttämönä ulkomaisille ja kotimaisille ryhmille, tarjoaisi harjoitustilaa, sen yhteydessä olisi ravintola, video- ja dvd-kirjasto jne. Talon näyttämöillä olisi hyvä valo- ja äänitekniikka. Tanssin talossa olisi tiloja residenssitaiteilijoille, yleisötyöhön, työpajoihin. Talo ei keskittyisi vain yhteen tanssigenreen, vaan esittelisi aikalaistanssin monimuotoisuutta. Talo edistäisi tanssin tunnettuutta ja saavutettavuutta, vaikka sijaitsisikin pääkaupungissa.

Kukaan ei voi vastustaa tällaista tilaa. Mutta, mutta. Jotkut saattavat muistaa allekirjoittaneen jonkinlaisena tanssin talon jarrumiehenä. Toimin tanssitaidetoimikunnan puheenjohtajana, kun tanssin talo -hanke oli, jälleen kerran, esillä ennen vuosituhannen taitetta. Olin silloin niin pöyristynyt tanssin määrärahojen ja kentän tarpeiden epäsuhdasta ja toiminnan perusrakenteiden vähäisyydestä, etten osannut nähdä talohanketta ensisijaisena tavoitteena. Ajat ovat ehkä muuttuneet, ja ainakin tanssin määrärahat kasvaneet. Lähimuistissa on kuitenkin se, miten Aleksanterin teatteri oltiin vähällä sulkea kokonaan, kun luotettavaa ratkaisua sen toiminnan järjestämiseksi ei tuntunut löytyvän. Onneksi löytyi.

Olen edelleen samaa mieltä kuin kymmenen vuotta sitten: tanssin talo, tai ainakin tanssille omistettu vierailunäyttämö saadaan, kun toimintamalli ja tulonmuodostus ovat sellaiset, että rohjetaan aloittaa. Jokainen käsittää, että johonkin olemassa olevaan tilaan rakennetun tanssinäyttämön toteuttaminen on iso, kallis ja luultavasti pitkäaikainen hanke. Tarvitaan sitkeyttä ja tahdon keskittämistä. Priorisoisin näyttämön/näyttämöt edelle muuta tanssin taloon kaavailtua toimintaa. Paikka jossa tanssia voi nähdä, palvelee katsojaa. Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema perinpohjainen Selvitys tanssitaiteilijoiden työ- ja esiintymistiloista Helsingissä 2008 antaa selvän kolmen kohdan etenemisohjelman. Ensimmäinen kohta edellyttää hallintomallin ja rahoitussuunnitelman suunnittelua. En tiedä missä vaiheessa nyt ollaan?

Tiina Suhonen

tanssin tutkija


Millainen tanssin talo Suomeen tarvitaan ja ketkä sitä tarvitsevat?

”Suomeen tarvitaan asiallinen Tanssin Talo, jossa on ainakin yksi näyttämö tulevan ryhmäni käytössä.”

eli

Tanssi on asia, joka on jäänyt maapallollemme. Se elää eläväisessä. En ole huolissani tanssin jatkuvuudesta, sillä näen tanssin eläväisen yhtenä tapana toteutua kokonaisvaltaisesti. Tämä on riittävä syy maailmassa itseään sivistysvaltioiksi kutsuville valtioille panostaa henkisellä ja aineellisella tuellaan asiaa, joka ylläpitää eläväisen toteutumista.

Olen itse tanssitaiteilija, joka minulle tarkoittaa sitä, että näyttämölle asettumiseni tapahtuu psykofyysisen ja avaruudellisen olemisen kautta. Se ei aina määrity tanssin tyypillisimpien tunnusmerkkien kautta vaan myös paikallisena kokemuksena siitä mikä on nyt tarpeellista henkilökohtaisesti ja esityspoliittisesti saattaa näkyväksi ja millä ilmaisukeinoilla tämä näkyväksi saattaminen tapahtuisi? Tanssitaiteen määritelmä on aina paikallinen näkemys ja kokemus, kunkin teoksen ja teosmatkan oloinen ja  mittainen. Käytän tässä kirjoituksessa käsitettä tanssitaide, johon sisältyy myös fyysinen, ei tanssille tyypillisten tunnusmerkkien mukainen ilmaisu.

Ajattelen, että Tanssin Talo on merkittävä hanke kotimaiselle tanssitaiteelle. Suomessa nykytanssi, jota olen seurannut eniten koko tanssimaastossamme, on joissakin teoksentekijä tapauksissa taidetta, joka surutta flirttailee muiden taiteen lajien kautta. Oma määritelmäni nykytanssille voisi olla tällainen: Nykytanssi on fyysisien maailmojen, draaman, kuvan, äänen ja tilan orkestraatio. On väistämätöntä, että mainitsemieni joidenkin tekijöiden nykytanssin koheesio toisten taiteiden kanssa kehittää myös kanssataiteita. Niitä(kin), jotka ovat paremmassa asemassa yhteiskunnassamme resurssien ja tuttuushistoriansa puolesta.

Näen Tanssin Talon kauniina mahdollisuutena toimia foorumina kaikenlaisille kotimaisen tanssitaiteen ammattiesityksille. Tämä lisäksi ulkomaiset vierailut rikastuttavat omalta osaltaan tanssitaiteen potentiaalia suomalaisessa taidemaastossa. Ammattiesityksillä tarkoitan esityksiä, joiden tekijät ovat perehtyneet taiteeseensa intohimoisesti, tutkineet tanssitaiteen erilaisia ilmentymiä joko koulutuksen ja/tai omien projektien myötä ja toimivat visioidensa mukaisesti kunnianhimoisesti saaden elantoa toisinaan saamatta elantoa intohimostaan.

Tanssin Talossa esitettävä tanssitaide määrittyisi kunkin esiintyjäryhmän näkemysten mukaisesti. Tämä laajentaisi fyysisyyden ja tanssin käsitettä ja käsitteen laajentuminen laajentaisi tanssin merkitysmaastoja ja merkitysmaastojen laajentuminen laajentaisi yleisöjä aikaisempaa heterogeenisimmiksi.

Luin Helsingin kaupungin kulttuuriasiankeskuksen työryhmän laatiman raportin Selvitys tanssitaiteilijoiden työ- ja esiintymistiloista Helsingissä 2008. Raportin mukaan mm. uusien näyttämöiden, huipputekniikan ja tanssikirjaston myötä tanssitaiteen asema parantuisi yhteiskunnassamme, ja nämä voisivat löytyä Tanssin Talosta. Talon huipputekniikka houkuttelisi ulkomaisia huippuvierailijoita Suomeen, Helsinkiin, minne taloa on ensi sijaisesti kaavailtu.

Minulle Tanssin Talon merkitys on ensisijaisesti paikallinen ja sen jälkeen kansainvälinen. Suomessa asuvat tanssitaiteilijat tarvitsevat intohimolleen, työlleen, lisää näyttämöitä, harjoitustiloja, ympäristön missä jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan sekä esiintyä ajatuksineen ja kokemuksineen yleisöille. Tanssin koulutus on kasvussa eli tulevien taiteilijoiden määrä on nousussa ja sitä myöten tarpeet kasvavat. Uskon, että Suomessa on olemassa katsojia, jotka odottavat neitsyyden menettämistä tanssitaiteelle. Heidän ja entisten yleisöjen saattaminen keskitetysti yhteen taloon olisi silloin ideaalia, kun ohjelmistovalinnat talossa olisivat mahdollisimman rikkaita.

Mielestäni kuumin ajatus ja syy Tanssin Talon rakentamiselle ei pitäisi olla ”huippuus” ja kansainvälinen kilpailukyvykkyys vaan täällä, tässä ja nyt tapahtuva totaalinen tarve saada ilmaistua itseään taiteilijana ja mahdollisuus jakaa ilmaisuaan jonkun katseen lähellä. Joudun tarkastelemaan kriittisesti kulttuuriministerimme Stefan Wallinin (rkp.) perehtyneisyyttä tanssitaiteen kehitysnäkymiä kohtaan. Hän sanoo, että esitysvierailut ulkomailla ovat ilahduttava esimerkki tanssitaiteemme korkeasta tasosta. Tämä väittämä pitää sisällään ajatuksen siitä, että ulkomailla esitettävät esitykset ovat korkeatasoisia, joten keskittämällä resurssit kärkihankkeille eli siis ulkomailla menestyneille esityksille ja taiteilijoille, luodaan hyvät edellytykset koko kentän menestymiselle ulkomailla. Tämä kuulostaa pikemminkin vientipolitiikalta kuin tanssitaiteen hyvinvointipolitiikalta.

Perehtyneisyys asiaan näkyisi sillä, että julkilausuttaisiin kuinka tanssiteosajatuksellinen tarjonta laajenisi taiteilijoiden ja teosten kautta yleisölle Suomessa. Täällä tarvitaan näyttämöitä ja tiloja, jotta esimerkiksi ulkomaille tuotetut teokset ylipäätään syntyvät. Pidetäänkö nykyään itseisarvona ajatusta, että ihmiset kiinnostuvat katsojina tanssiteoksista, jotka ovat huippuvieraita ulkomailta enemmän kuin kotimaisista esityksistä?  Lähdemmekö liikkeelle Suomen Tanssin Talon kohdalla siitä, että se on kilpailukykyinen ulkomaisten talojen kanssa laittamalla huipputekniset valmiudet tilaan? Silläkö myymme? Kuuluuko Stefan Wallinin ajatus ulkomailla menestyneistä tekijöistä monikulttuurisuuden kokemiseen vai monikansalliseen kapitalismiin? Ote raportista:

Tanssitaiteen alalla on tapahtunut merkittävää määrällistä ja laadullista kehitystä parin viimeisen vuosikymmenen aikana. Korkeatasoisen koulutuksen seurauksena alalle valmistuu jatkuvasti uusia ammattilaisia. Uusien ryhmien ja tekijöiden ohella myös festivaalikentän laajentuminen, kasvaneet yleisömäärät sekä suomalaisen tanssin saama kansainvälinen menestys ovat olleet osa tätä kehitystä. Vaikka valtio ja kunnat ovat kasvattaneet merkittävästi tanssitaiteen saamaa tukea, on tanssitaiteen saama prosentuaalinen osuus kaikesta taiteen ja kulttuurin tuesta edelleen pieni.

Haluan esittää haasteen kaikille tanssitaiteilijoille. Mitä minun taiteilijana tulisi tehdä sen asian eteen, että taiteeni olisi samalla sisäistä ja samalla kehittäisi tanssitaiteen monipuolista kuvaa ulospäin? Pitääkö minun taiteilijana kenties ottaa uusia ilmaisukeinoja käyttöön laajempien yleisöjen takaamiseksi? Pitääkö minun laajentaa omaa osaamistani ja ajatteluani taiteilijana? Onko rahan puute myös jollain tavalla seurausta siitä kuinka myös olemme tottuneet toimimaan taiteilijoina ja ajattelemaan tanssitaiteesta?

Minulle ristiriitaiseksi koko asian tekee myös se, että on olemassa myös kriittinen näkökulma varallisuuden nousun nimissä tehdyistä laadun parannus-johtopäätöksistä: Siellä missä ei ole varoja, siellä on toisenlaista ongelmanratkaisua, joka voi synnyttää teoksia, jotka ovat ns. yleisjäljestä poikkeavia. Tämä taas rikastuttaa teoksien kaanonia ja pitää yllä tanssitaiteen monimuotoisuutta. Ote raportista:

Tanssin sisältämän potentiaalin toteutuminen edellyttää uusia toimenpiteitä. Ulkomailta saadut esimerkit kertovat siitä, miten tanssitaiteelle omistettu talo on merkittävästi edistänyt taiteenlajin asemaa ja arvostusta, taiteellista kehitystä, kansainvälistä yhteistyötä sekä yleisön ja tanssin kohtaamista.

Tulkitsen raportin kohdan myötämielisenä tanssitaiteen potentiaalin kehittämiselle. Olen oman taiteellisen työni kohdalla pyöritellyt seuraavia ajatuksia: Tanssitaiteen potentiaali kehittyy kun taiteilijat kehittävät suhtautumisia tekemisiinsä ilmaisukeinoina ja ilmaisukeinojen kehittäminen laajentaa ilmaisukeinoja ja ilmaisukeinojen laajeneminen laajentaa yleisöä heterogeenisemmaksi ja yleisömäärän kasvu lisää resursseja vai tanssitaiteilijat kehittävät taidettaan kun heille annetaan lisää resursseja, koska taiteen ja itsensä kehittäminen vaatii rahaa?

Tanssin Talon toimintaperiaatteeksi soisin, että talon päätuotantotiimiin ei ensisijaisesti kuuluisi tanssin tekijöitä, jotka tekisivät omia taiteellisia tuotantojaan talossa. Tämä tekisi talon toimintapolitiikasta tasavertaisen ja purkaisi myös taiteellekin tuttuja hyväkaveriverkostoja elinehtona. Kaikilla taiteilijoilla olisi mahdollisuus tarjota teoksiaan sisällöllisistä syistä.

Raportista kävi ilmi, että työryhmän haastattelemien tanssin alalla vaikuttavien henkilöiden mielestä Tanssin Talo voisi olla säätiövetoinen ja tämä säätiö koostuisi kentän keskeisistä toimijoista. Keitä ovat kentän keskeiset toimijat? He, joilla on valmis asema? Voisiko Tanssin Talo pikemminkin olla paikka sellaisille henkilöille toimia ja vaikuttaa, joilla vielä ei ole asemaa suomalaisessa tanssitaiteen maastossa? Kuinka käy ulkomailla opiskelleiden Suomessa taiteen tekemistä haluavien tanssitaiteilijoiden tässä jaossa? He, joilla on ns. asema, tarvitsevatko he enää Tanssin Talossa sijaa itselleen?

Tutustuessani eurooppalaisten tanssin talojen toimintamuotoihin, jäin miettimään Irlannin taloa mallina Suomelle. Tanssin Talo olisi Helsingin kaupungin, Suomen valtion ja yksityisen rakennusalan yrityksen rahoittama ja rakentama hanke. Näin nostettaisiin Helsingin kaupungin ja Suomen valtion karismaattisuutta.

Fyysisesti talon tulisi olla julkisten kulkuvälineiden reitillä, keskeisellä paikalla kaikkien mukavasti tavoitettavissa. Tanssin Talo toimisi esitys- ja kehityskeskuksena tanssitaiteen ammattilaisteoksille ja taiteilijoille. Sieltä löytyisi 3 näyttämöä, 6 harjoitussalia, pukuhuoneet, sauna, harjoitushuoneita muusikoille, äänitys- ja kuvastudio, lavastus- ja puvustuspaja, video- ja kuvateekki ja kahvilaravintola. Talossa pidettäisi säännöllisesti taiteellisen työn mielekkyyttä lisääviä monitaiteellisia workshopeja ammattilaisille, mutta talon yhteydessä ei olisi erillistä tanssikoulua.

Elina Pirinen

tanssitaiteilija

Lisää vastauksia: Osa 2