Tanssitaiteen verkkolehti

KUUMA PERUNA


11.01.2008   |   Iiris Autio

Kuuma peruna VIII: Miten suomalaista tanssia tulisi viedä ulkomaille? Iiris Autio vastaa

Kuuma perunaIiris Autio, kuva Tanja AholaIiris Autio – Jyrki Karttunen tarttuu kommentissaan tärkeisiin aiheisiin. Syy-seuraussuhteiden kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana. Tämän vuoksi haluan selventää Tero Saarinen Companyn saaman ns. viennin kärkihanketuen taustoja sekä omaa rooliani kulttuurivientihankkeen asiantuntijana.


Lue Jyrki Karttusen kirjoitus täältä ja keskustelun alkuperäiset avaukset täältä.

Lähetä oma – lyhytkin – näkemyksesi tai kannanottosi sähköpostilla osoitteeseen toimitus(ät)liikekieli.com (korvaa (ät) @-merkillä)!


 

Kulttuurivientihankkeesta ja työryhmätyöskentelystä

Suomessa on paljon hienoa sisältöosaamista ja koulutusta eri taiteen aloilla, mutta viennissä tarvittava management-osaaminen on vielä useimmilla aloilla heikkoa. Yksi kulttuurivientihankkeen keskeisistä tavoitteista onkin lisätä tätä osaamista.

Olen työskennellyt täysipäiväisesti tanssin manageroinnin ja viennin parissa yli kymmenen vuoden ajan eri organisaatioissa, siis jo ennen siirtymistäni Tero Saarinen Companyyn. Myös molemmat – Helsingin yliopistoon ja Lontoon City Universityyn tekemät – graduni käsittelivät taiteen vientiä ja kansainvälistymistä. Tekemiseni työelämässä sekä koulutustaustani lienevät syy siihen, miksi minua on viime vuosina kutsuttu riippumattomaksi asiantuntijaksi ministeriöiden – ja mm. TEKESin – työryhmiin.

Mitä itse työryhmätyöskentelyn sisältöön tulee, asiantuntijoiden rooliin ei kuulu päättää rahanjakosuosituksista tai lobata rahaa omille hankkeilleen. Työryhmissä tuotetaan oman asiantuntemuksen pohjalta taustamateriaalia ja analysoidaan rakenteellisia ja koulutukseen liittyviä kokonaisuuksia virkamiesten ja poliittisen päätöksenteon tarpeisiin. Taidan kuitenkin olla yksi ”osasyyllinen” siihen, että tanssi ja sen vientipotentiaali ovat nousseet viime vuosina sangen painokkaasti esiin kulttuuriviennistä puhuttaessa.

Olen Jyrkin kanssa samaa mieltä siitä, että kansainväliseen vaihtoon ja yhteistyöhön tarkoitettujen määrärahojen leikkaaminen on lyhytnäköistä. Niitäkin tulisi kasvattaa. Olenkin aktiivisesti korostanut asiaa – sekä taiteen perusrahoituksen kehittämisen tärkeyttä – eri työryhmissä työskennellessäni. Vientiyhteyksissä olen tuonut näiden rahoitusmuotojen merkityksen esiin paitsi itseisarvona, myös uusien viennin ”kärkien” synnyn mahdollistajana.

Tero Saarinen Companyn toiminta ja tuet

Tero Saarinen Companyn toiminnasta ja tuista puhuttaessa monilta tuntuu unohtuneen, ettei vuodesta 1996 toimineen ryhmämme nykyinen rahoitus ole syntynyt automaattisesti: niin valtionosuuslain piiriin pääsy (2004) kuin kulttuuriviennin kärkihaketukikin ovat seurausta pitkään jatkuneesta taiteellisesti ja tuotannollisesti kunnianhimoisesta toiminnasta, jonka painopiste on ollut alusta asti ulkomailla.

Jos joku luulee osaamme helpoksi, erehtyy. Nykytilanteeseen pääseminen on vaatinut paitsi paljon määrätietoista taiteellista ja tuotannollista kehittämistyötä, myös merkittävää omaa lainan- ja riskinottoa. Kaiken julkisen tuen osuus on edelleen vain noin 35 prosenttia kokonaisbudjetistamme – loput teemme omalla toiminnallamme. Ulkomailta saamiemme tulojen ansiosta olemme nousseet jo VOS-ryhmien kolmanneksi suurimmaksi tanssin työnantajaksi Suomessa.

Mitä kulttuurivientihankkeen kautta jaettaviin avustuksiin tulee, opetusministeriön budjettiin osoitettu määräraha (800 000 euroa vuodelle 2008) on täysin riittämätön kattamaan kaikkien eri taiteenalojen eri kehitysvaiheessa olevien toimijoiden vientiponnistelut. Tukimuodon kokoluokka hahmottuu, kun sitä vertaa vaikkapa yksittäisten kaupunginteatterien saamiin vuotuisavustuksiin. Niistä kaikkein pienimmänkin julkinen tuki ylittää saman summan.

Vientitukea ei riitä kaikille, ja kilpailu määrärahasta eri alojen toimijoiden ja hankkeiden välillä on kovaa. Kulttuuriviennin tukia ei jaeta juustohöylällä eikä kiintiöidä taidealakohtaisesti. Ei siis ole lainkaan itsestäänselvyys, että tanssi on menestynyt näinkin hyvin rahanjaossa. Toisin sanoen Tero Saarinen Companyn saama kärkihanketuki – 85 000 euroa vuodelle 2007 – ei olisi tullut automaattisesti jaettavaksi muulle tanssin kentälle jos meitä ei olisi.

Tanssin Tiedotuskeskuksen ja Tero Saarinen Companyn roolit vientihankkeessa on myös syytä pitää erillään: Tanssin Tiedotuskeskus ei ole ”paimentanut” Tero Saarinen Companya tuen saajaksi, vaan hakemuksemme on kilpaillut itsenäisesti kaikilta eri taiteen- ja kulttuurinaloilta tulevien hakemusten kanssa.

Yhteistyö kannattaa

Jyrkin tavoin minäkään en usko siihen, että suomalaiselle tanssille avautuisi automaattinen vientionnela Tero Saarinen Companyn vanavedessä. Menestys on viime kädessä toimijoista itsestään kiinni. Toisaalta en myöskään usko, että ryhmämme toiminta maailmalla olisi hyödytöntäkään suomalaiselle tanssille. Pitkällä tähtäimellä todellisten kansainvälisten läpimurtojen merkitys on ollut myös kotikentälle suuri, vaikka hyödyn mekanismi onkin mutkikkaampi kuin pelkkään kansallisuuteen perustuva.

Tärkeää on ymmärtää, että ulkomailla me suomalaiset emme kilpaile toisiamme vastaan. Me Tero Saarinen Companyssa tartumme jatkuvasti maailmalla meille avautuviin tilaisuuksiin ja suosittelemme muita suomalaisia ryhmiä ja koreografeja eri foorumeille. Olemme myös valmiita aktiivisesti jakamaan omia kokemuksiamme, hyviä käytäntöjämme ja kansainvälisiä verkostojamme suomalaisen tanssin hyväksi.

Erilaiset rahoituskanavat ovat tärkeitä, koska ne edistävät kulttuurin moniarvoisuutta. Itse toivon, että kulttuurivientihankkeen ja Tanssin Tiedotuskeskuksen luotsaamien projektien avulla kentällemme kasvaisi ja sitoutuisi lisää kansainväliseen toimintaan pystyviä manageriosaajia. Heidän työpanostaan tarvittaisiin kipeästi luomaan Jyrki Karttuselle ja lukuisille muille hienoille tanssitaiteilijoillemme nykyistä paremmat rahoitus- ja työskentelyolosuhteet sekä lisää työtilaisuuksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Iiris Autio

Iiris Autio
toiminnanjohtaja
Tero Saarinen Company

Kuva: Tanja Ahola