Tanssitaiteen verkkolehti

KUUMA PERUNA


19.11.2011   |   Veera Lamberg

Kuuma peruna XII: Miksi tanssin kiertuetoiminta kaupunginteattereissa on mahdollista vasta nyt?

Liikekieli.comin suosittu Kuuma peruna -sarja palaa taas linjoille! Keskustelu tanssin kiertuetoiminnan laajentamisesta on ollut pitkään vireillä. Tero Saarinen Companyn uusi teosilta Blossom & Decay on kuitenkin pitkään aikaan ensimmäinen yksittäisen tanssiryhmän produktio, jonka on onnistunut päästä kunnon kiertueelle kaupunginteattereiden näyttämöille.

Miksi tanssin kiertuetoiminta kaupunginteattereissa on mahdollista vasta nyt?

Vastaajina Tero Saarinen Companyn toiminnanjohtaja Iiris Autio, Kuopion kaupunginteatterin johtaja Lasse Lindeman, Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja Anssi Valtonen, Tanssiareena ry:n tuottaja Isabel González sekä Saara Moisio, joka tekee parhaillaan pro gradu -työtään aiheesta.

Osallistu keskusteluun: Rekisteröidy käyttäjäksi ja lisää oma vastauksesi kommenttina!


IIRIS AUTIO:

Kaupunginteattereissa kiertäminen ei sinänsä ole uusi asia. 1980-luvulla tanssiryhmien – esimerkiksi Raatikon –kiertueet ulottuivat myös kaupunginteattereihin.

Tero Saarinen Company on tehnyt vuosien varrella satunnaisia vierailuja kaupunginteattereihin, useimmiten kuitenkin osana paikallista tanssifestivaalia. Sinällään monet teatterinjohtajat eri puolella Suomea ovat ideatasolla olleet avoimia vierailuesitysten vastaanottamiselle myös tanssifestivaalien ulkopuolella. Yrityksistämme huolimatta varsinaiset kaupunginteatterikiertueet ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet toteutumatta.

Vuonna 2007 ryhmämme teki erillisvierailun Kotkan Kaupunginteatteriin, opetusministeriön pienen lisärahoituksen turvin. Analysoimme tuolloin teatterin silloisen johtajan Kari Arffmanin kanssa kaikin puolin menestyksekästä vierailua, ja teimme myös käytännön ehdotuksia kiertuetoiminnan elvyttämiseksi.

Kuten Kotkan-esityksemme osoitti, yleisöä tanssille kyllä löytyy, mikäli markkinointi ja viestintä hoidetaan ammattimaisesti. Teattereille tanssivierailut tarjoavat oivan tavan laventaa taiteellista tarjontaa ja omaa yleisöpohjaansa alueellaan.

Ryhmän näkökulmasta suurimmaksi esteeksi laajemmalle vierailutoiminnalle muodostaa se, että esityksiä on vaikeaa saada aikataulutettua – teattereista johtuvista syistä – tuotannollisesti järkevän kiertueen muotoon. Kustannustehokkaan kiertueen aikaansaaminen taas olisi ainoa keino saada vierailuesitysten talous toimimaan, edes teoriassa, ilman massiivista lisärahoitusta.

Toisen selkeän haasteen tanssivierailuille muodostaa tekniikka: paitsi että usein haastavaa valo- ja äänisuunnittelua sisältävät tanssiteokset tarvitsevat kokonaisen oman rakennuspäivän, valojen rakennus repertuaariteattereiden täysinäisiin tankoihin kesken kiivaimman esityskauden tarkoittaa paljon ylimääräistä työtä – ja sen myötä lisäkustannuksia – sekä paikalliselle että vierailevan ryhmän tekniikalle.

Esitysten teknistä toteuttamista ja kustannustehokkaiden kiertueiden järjestämistä edistäisiinkin merkittävästi, mikäli yhteisellä päätöksellä tietyt kalenteriviikot tai -kuukaudet pyhitettäisiin järjestelmässä mukana olevissa kaupunginteattereissa kokonaan vierailuesityksille. Ulkopuolinen, taiteellisesta ja tuotannollisesta tasosta asiantuntijaosaamisellaan vastaava kevytrakenteinen välittäjätaho lisäisi järjestelmän toimintavarmuutta ja jatkuvuutta sekä vastaanottavien teattereiden että kiertävien ryhmien suuntaan. Mallia tällaiselle välittäjätoimijalle olisi helposti otettavissa vaikkapa Ruotsista tai Iso-Britanniasta.

Toimivan kiertuejärjestelmän synnyttäminen edellyttäisi jonkin verran ylimääräistä rahaa. Lähinnä kyse on kuitenkin yhteisen tahtotilan löytämisestä ja toimeen tarttumisesta. Menestyäkseen järjestelmän tulisi huomioida sekä kiertävien ryhmien että kaupunginteattereiden toiminnalliset ja taloudelliset lähtökohdat. Toki asiaa helpottaisi, mikäli rahoittajat kannustaisivat teattereita tanssivierailujen vastaanottamiseen.

Etenkään tässä taloustilanteessa ei kuitenkaan ole realistista haaveilla kiertuejärjestelmästä, joka perustuisi lähtökohtaisesti julkisille lisätuille. Vierailutoimintaa kehitettäessä on pakko uskoa tanssin kiinnostavuuteen, hoitaa markkinointi ammattimaisesti ja laskea merkittävästi myös lipputulojen varaan. Tässä työssä juuri kaupunginteattereiden ja aluekeskusten yhteistyö nousee keskeiseen asemaan.

Tero Saarinen Companyn tänä syksynä toteutuvasta ensimmäisestä kaupunginteatterikiertueesta saammekin kiittää erityisesti Kuopion Kaupunginteatterin johtaja Lasse Lindemania, joka neuvotteli suhteillaan Kuopioon, Ouluun ja Jyväskylään suuntautuvan kiertueemme aikataulullisesti toimivaan muotoon. Lisäksi oman tärkeän panoksensa antoi Hanna-Mari Peltomäki ja Itäinen tanssin aluekeskus, jotka koordinoivat hanketta rahoittajiin ja muihin aluekeskuksiin päin.

Ohjelmistoa ja yleisöpohjaa kannattaa myös maakunnissa rakentaa taiten ja pitkällä tähtäimellä, kaupunkien oma tanssihistoria huomioiden.  Toivottavasti pian alkava kiertueemme osoittaa tanssivierailuille olevan kysyntää, ja saamme Oulussa, Kuopiossa ja Jyväskylässä katsomot täyteen tyytyväistä, lisää tanssia janoavaa yleisöä.

Iiris Autio

Toiminnanjohtaja

Tero Saarinen Company


LASSE LINDEMAN:

Kuopion kaupunginteatteri tuotti yhdessä Itäisen tanssin aluekeskuksen kanssa pienelle näyttämölleen, Studioon, tänä syksynä kolmen tanssivierailun sarjan. Syyskuussa nähtiin Aerowaves Fall for Dance –kiertueen esitykset, lokakuussa Tikkapojat ja Fragments ja marraskuussa Acts of Clothing.

Joulukuussa nähdään kolmen kaupunginteatterin – Kuopion, Jyväskylän ja Oulun – sekä tanssin aluekeskusten yhteistyönä Tero Saarinen Companyn vierailu teattereiden suurilla näyttämöillä. Lisäksi Kuopion ja Jyväskylän teatterit jatkavat yhteistyötä aluekeskusten kanssa keväällä 2012 Susanna Leinonen Companyn vierailulla.

Näytäntövuoden 2011-12 aikana Kuopion kaupunginteatterissa on siis viisi eri tanssitapahtumaa, jotka koostuvat useasta eri esityksestä.

Miksi Kuopiossa? Siksi, että

–       teatteri haluaa avata ovensa muiden taiteenalojen toimijoille

–       muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla nähdään korkeatasoista tanssia

–       tanssi rikastaa teatterin ohjelmistotarjontaa ja ilmaisullista ajattelua

–       haluamme olla mukana pilotoimassa tärkeää hanketta

–       yhteistyö Itäisen tanssin aluekeskuksen kanssa toimii

–       kaupungissa on Tanssi ja Soi-festivaali, alan koulutusta ja paljon harrastajia

–       teatterinjohtaja on saanut elää voimakkaita hetkiä tanssin / tanssiteatterin kautta

Miksi vasta nyt? Siksi, että

–       tanssista on tullut vaikuttava taidemuoto, joka innostaa myös teatterintekijöitä

–       tanssin aluekeskukset ovat olemassa, suomalainen teatteriverkosto löysi kumppanin

–       teatterinjohtajien arvostus tanssia kohtaan on lisääntynyt

–       taidelaitosten, kuten teattereiden, tehtävät ja näkemykset toimintansa sisällöstä ovat muuttuneet avoimemmiksi

–       on jo aikakin

Kuopiossa 7.11.2011

Lasse Lindeman, teatterinjohtaja

Kuopion kaupunginteatteri


ANSSI VALTONEN:

En osaa suoraan vastata kysymykseen, kun en ole ollut asioista aikaisemmin päättämässä. On kuitenkin helppo arvata, että tekijöinä ovat taloudelliset, tekniset ja koordinoinnin haasteet. Kiertueiden järjestely vaatii monenlaista suunnittelua ja sovittelua, vie aikaa ja rahaa, joita ei tunnu olevan riittävästi edes oman ohjelmiston toteuttamiseen toivotussa laajuudessa. Lopulta kyse on kuitenkin tahdosta. Jos asiaa pidetään eri tahoilla riittävän tärkeänä, on jo hyvät mahdollisuudet päästä eteenpäin.

Itse näen näyttämötaiteen monimuotoisuuden innostavana rikkautena, ja toivoisin sen kaikessa laajuudessaan näkyvän myös maakunnissa. Jyväskylässä on eri toimijoiden ansiosta monenlaista tarjontaa ollut aiemminkin, mm. Jyväskylän kesä ja Tanssin aika -festivaali. Kaupunginteatteri on nyt mukana toteuttamassa Tero Saarinen co:n kiertuetta ja uskoakseni myös Susanna Leinonen co:n kiertue saadaan toteutumaan. Muistakin vierailuista tanssin kentältä keskustellaan. Olemme myös aloittaneet yhteistyön uuden paikallisen Off/Balance -nykytanssiryhmän kanssa, minkä uskon tuovan monimuotoisuutta omaan ohjelmistoomme ja yhteistyömuotojen kehittyessä myös virikkeitä omaan työskentelyymme teatterin sisällä. Ohjaajana olen henkilökohtaisesti riemuissani kaavaillusta yhteisproduktiosta. Mutta senkin toteutuminen vaatii sitä (lisä)rahaa…

Jyväskylässä 11.11.2011

Anssi Valtonen, teatterinjohtaja / ohjaaja

Jyväskylän kaupunginteatteri


ISABEL GONZÁLEZ:

Tanssiareenan toiminnassa kiertuetoiminta ja sen kehittäminen on ollut pysyvä toiminta-alue vuodesta 2009. Kiertuetoiminta pitää tällä hetkellä sisällään yhdistyksen vuodesta 2010 koordinoiman, vuosittaisen kansainvälistä nykytanssia esittelevän Aerowaves FALL FOR DANCE -kiertueen. Työn alla on nykytanssin kotimaisen kiertuekonseptin suunnittelu. Tavoitteena on luoda pysyvä kiertueverkosto ja sitä koordinoiva yksikkö, jona Tanssiareena toimisi.

Kiertuetoiminnan lisääminen on ensiarvoisen tärkeää saavutettavuuden (yleisölle tarjotaan maanlaajuisesti mahdollisuus monipuoliseen ohjelmistoon), esitysmäärien ja elinkaaren pidentämisen vuoksi sekä uusien toimintamallien löytämisen kannalta. Tanssiareenan kiertuetoiminnan tarkoituksena on luoda pysyviä toimintamalleja/konsepteja sekä yhteistyöverkostoa, ei agentuuria. Tanssiareena kokee, että on oleellista rakentaa verkosto olemassa olevien toimijoiden kanssa – heiltä löytyy osaamista sekä alueellisia kontakteja. Yhteistyön lisääminen ja sitä kautta uuden oppiminen johtaa kehitykseen, joka mahdollistaa yleisölle laadukkaamman ohjelmistotarjonnan sekä kehittää tanssi-taidetta.

Kaupunginteatterit ovat mahdollisia verkostopartnereita, mutta Tanssiareena ei halua rajoittaa keskittymistään luodakseen verkostoa yksinomaan kaupunginteattereiden kanssa. Nykytanssin tuotanto-olosuhteet vaativat myös erityisosaamista eikä siihen voida suoraan soveltaa kaikkia samoja malleja kuin muissa näyttämötaiteissa. Kaupunginteatterit voivat toki olla osana verkostoa, mutta pelkästään kaupunginteattereita koskevaa yhteistyötä tärkeämpänä Tanssiareena pitää ylipäätään yhteistyön ja toimintamallien luomista ja opettelua. Siten voidaan muuttaa  toimintakulttuureita ja vaikuttaa niiden kehittymiseen. Kiinteitä rakenteita (esim. juuri kaupunginteattereita) ja vapaan kentän osaamista yhdistettäessä näitä uusia yleisön lähestymistapoja, resursseja sekä toimintaolosuhteita todella tarvitaan.

Uskon että kaupunginteattereiden lisääntynyt kiinnostus johtuu siitä, että koko VOS-teatteri järjestelmää on kyseenalaistettu ja sen uudistamisesta (tai jopa lopettamista) harkitaan. Tästä syystä kaupunginteattereiden tehtäviä halutaan laajentaa koskemaan myös yhteistyötä vapaan kentän kanssa. Kaupunginteatterit eivät voi myöskään jättäytyä ulkopuolelle kiertuetoiminnan rakentamisesta, joka on  yleisesti ja useammassa eri selvityksessä todettu ja asetettu tavoitteeksi.

Isabel González

Tuottaja

Tanssiareena ry


SAARA MOISIO:

Vastaan tähän kysymykseen pro gradu -työni pohjalta, joka käsittelee kaupunginteattereiden ja vapaan kentän tanssiryhmien välisen yhteistyön haasteita. En siis tiedä mitään käytännön kokemuksia, mutta työhöni tekemien haastatteluiden pohjalta voin hahmotella, miksi kiertäminen on mahdollista ja toisaalta myös, mitkä asiat sitä vielä voivat hankaloittaa erityisesti vapaan kentän ryhmien kohdalla.

Kaupunginteattereiden kannalta kiertuetoiminnan mahdollistaa varmasti halukkuus avata talon ovet vieraileville ryhmille ja sitä kautta tuoda talon sisälle uusia näkemyksiä ja erilaista ohjelmistoa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että taloilla on tarvetta uudistua ja löytää uusia tapoja toimia. Ulkopuolisten ryhmien vierailut nähdään yhtenä mahdollisuutena, mutta niiden sopivuudesta suhteessa teatterin ohjelmistoon ja alueelliseen merkitykseen halutaan vielä olla tarkkoja. Tämän puolesta näkisinkin, että kiertuetoiminta kaupunginteattereissa on saanut alkusysäyksen, mutta sen mahdollistaminen useammalle vapaalle ryhmälle samanaikaisesti on vielä haastavaa. Kaupunginteatterit haluavat kuitenkin pitää kiinni paikallisuudestaan ja omasta ohjelmistostaan, joten vierailevilta ryhmiltä vaaditaan sisällöllisesti jotain erityistä annettavaa paikalliselle yleisölle.

Ainakaan vielä kaupunginteatterit eivät vaikuta valmiilta ottamaan vastaan vierailuita ilman, että itse saavat päättää mikä ryhmä taloon otetaan. Vapailla tanssiryhmillä on halukkuutta taloissa kiertää, mutta resurssien vähäisyys rajoittaa kykyä järjestää kiertueita. Kiertuetoiminta vaatii kuitenkin sitoutumista ja suunnitelmallisuutta, joka vielä voi olla haastavaa vapaille ryhmille, joilla ei ole varmuutta tulevaisuuden rahoituksesta. Laajemman kiertuetoiminnan tiellä on varmasti vielä monta tekijää, mutta tietysti kaikki lähtee siitä, että teattereilla on halua tanssiryhmiä ottaa esiintymään ohjelmistoonsa. Sen puolesta avaus on jo onnistunut.

Saara Moisio

Tuleva FM

Teatteritiede/ Helsingin yliopisto