Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


31.10.2007   |   Milla Koistinen

Hapuilua: Open – Ouvert

Milla Koistinen, Bryssel – Joskus kohdalle saattaa sattua sellainen teos tai ohjaaja, jonka edessä esiintyjä luopuu jollain tavalla itsestään ja antaa itsestään kaiken, ehkä aivan huomaamattaan. Se ei ole silloin enää kiinni tahdosta tai työstä vaan innostumisesta ja rakastumisesta. Tällöin tapahtuu Suuri Aukeaminen.


Kerran kuussa ilmestyvä uusi kirjoitussarja hapuilee ajatusten ja liikkeiden seassa.

Open – Ouvert

Kuinka monta kertaa olet kironnut suljetun oven takana ja tuijottanut epäuskoisena Suljettu-kylttiä? Sekatavarakauppa tai sen hetken kuumin erikoismyymälä ei olekaan juuri tänään avoinna. Entä silloin kun lappu ei olekaan luukulla? Silloin luultavasti sen enempiä pohtimatta lompsii tyytyväisenä sisään ja hakee tarvitsemansa.

Kävin katsomassa Karine Pontiesin, Dominique Pauwelsin ja Lawrence Malstafin yhteisteoksen Boreas. Neljästä tanssijasta kaksi tunnen hyvin ja kaksi muuta tapasin ensimmäistä kertaa Pontiesin workshopissa. Teosta oli työstetty useita kuukausia ja päivät olivat olleet pitkiä. Suomessakin vieraillut Ponties on tunnetusti todellinen työläinen ja uskoo vahvasti ahkeroimiseen, ei mihinkään yliluonnolliseen taiteen laskeutumiseen teoksen ylle.

Olin aivan ällistynyt nähdessäni tanssijat, sillä en ollut tunnistaa heitä samoiksi. Tämän sanon aidolla kunnioituksella ja ihailulla, lainkaan väheksymättä heidän edellisiä tekemisiään, sillä tiesin kuinka hyviä esiintyjiä kaikki ovat. Voisin kuvitella kuinka Karine Ponties oli lempeällä vaativuudellaan ja herkällä persoonallisuudellaan onnistunut houkuttelemaan esiintyjistä paljon uusia piirteitä näkyville. Uskomaton työmäärä ei ollut suinkaan uuvuttanut heitä. Yhteinen innostus, antautuminen koreografille, ideoille ja liikkeelle oli enemmän kuin näkyvää.

Milloin esiintyjä aukeaa esiintymään ja kaikki kätkössä olleet taidot otetaan käyttöön? Ja ennen kaikkea miksi näin käy? Mikä tai kuka saa esiintyjän auki? Kaikilla on kai päiviä, jolloin on mahdotonta olla auki eikä se edes taida ollakaan mikään pysyvä tila. Mutta joidenkin teosten ja prosessien aikana esiintyjä aukeaa aivan uudella tavalla, enemmän, isommin. Paljon on varmasti omasta työstä kiinni, mutta paljon on sormensa pelissä koreografilla, ohjaajalla, koko työryhmällä ja ennen kaikkea innostuksen määrällä. Omalla ahkeruudella voi aueta paljon, mutta tarkoitan nyt jotain isompaa harppomista, tunnetta työn edessä, jota ei voi eikä edes halua kontrolloida.

Joskus kohdalle saattaa sattua sellainen teos tai ohjaaja, jonka edessä esiintyjä luopuu jollain tavalla itsestään ja antaa itsestään kaiken, ehkä aivan huomaamattaan. Näin voi uskoa tekevänsä jokaisen työn kohdalla, mutta uskallan väittää, että näitä aukeamisia ei tapahdu päivittäin. Se ei ole silloin enää kiinni tahdosta tai työstä vaan innostumisesta ja rakastumisesta. Tällöin tapahtuu Suuri Aukeaminen. Ehkä muutosta ei myöskään huomaa itsessään, mutta ulkopuoliset eivät voi olla huomaamatta eroa.

Yhdestä aukeamisesta seuraa ehkä pitempiaikainen aukiolo ja suuri harppaus esiintyjyydessä yleensä. Ja onnellisia ne, joiden kohdalle sattuu Aukaisija, oli se sitten koreografi, työryhmä, valosuunnittelija, kuka tahansa. En usko, että kukaan pystyy yksin Aukeamaan. Siihen tarvitaan ensin muita ja sen jälkeen voi jatkaa aukeamistaan yksin. Siksi siis parasta pitää silmät auki ja korvat kuulolla ulkomaailmaan, koskaan ei tiedä milloin törmää Aukaisijaan.

Lavan toisella puolella aukaisuja odotetaan kärkkäästi. Liekö silloin löydetään uudet kyvyt, nousevat tulokkaat ja tulevaisuuden lupaukset. Tai sitten tarkistetaan vieläkö vanhoissa parroissa on entisaikojen ytyä. Katsoja toivoo kerran auenneita taiteilijoita nähneensä pääsevänsä aina todistamaan samanlaista hehkua ja esiintymisen paloa. Mutta yksikään taiteilija ei ole aina auki, eihän mieluisinkaan kihveliputiikki polta valojaan yötä päivää. Silloin katsojan on hyväksyttävä lappu luukulla, mentävä kotiin nurisematta ja palattava myöhemmin hakemaan haluamansa. Milla Koistinen
Milla Koistinen

Kirjoittaja on tanssija ja Liikekieli.comin vakituinen kirjoittaja. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta keväällä 2004. Tällä hetkellä hän työskentelee Belgiassa useiden eri nykytanssikoreografien tuotannoissa.