Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


11.03.2007   |   Raija Ojala

Jyrki, Jyrki, älä tyrki!

Raija Ojala, Zodiak – Tanssi-lehdessä (4/2006) Jyrki Haapala esittää (Paikallisuus ja nykytanssi) Uuden tanssin keskus Zodiakin toiminnasta siinä määrin asiantuntemattomia ja erheellisiä faktatietoja ja käsityksiä, että niitä on syytä Zodiakin taholta oikaista. Koska Tanssi-lehti (1/2007) julkaisee allekirjoittaneen vastineesta puoleen lyhennetyn version, haluan saattaa sen näin kokonaisuudessaan kentän tietoon Liikekieli.comin välityksellä.

Jyrki Haapalan henkilökohtaisiin mielipiteisiin Zodiakista tämä oikaisu ei kohdistu.

1) Uuden tanssin keskus Zodiak aloitti toimintansa 10.2.1997, joten se on toiminut vasta tasan 10 vuotta, ei 20 kuten J.H. kahteen eri otteeseen esittää. Ns. vanhan Zodiakin eli Zodiak Presentsinä 1986–1996 toimineen, lähes tuettoman tuotantoryhmän kontolle taas olisi kai kohtuutonta sälyttää tämänpäiväisen aluekeskustoiminnan velvoitteita.

2) Metrolinjan Ruoholahti-Itäkeskus merkitystä tulee tuskin kukaan Helsingissä tanssia tekevä vähätelleeksi. Sen “pyhyys” kilpistyy puhtaisiin esitystilallisiin olosuhdefaktoihin. Koska Zodiakin oma esitystila Kaapelitehtaalla on katsomoltaan pieni ja näyttämöllis-tekniseltä ilmaisutasoltaan rajallinen, Zodiakilla on ollut onni kautta historiansa tuottaa esityksiä myös Stoaan.

Erikokoisille tanssiteoksille ja yleisöille soveltuvan useamman näyttämön tanssitilan/-talon puuttuessa Stoa on tarjonnut toistaiseksi Helsingin parhaan tanssinäyttämön keskikokoisille ja suuremmille produktioille. Zodiakin tilan jälkeen siellä esitetään useimmin ja säännöllisimmin nykytanssia, myös muiden kuin Zodiakin tuottamaa. Olkoonkin että Stoaa parempiin ja keskeisimpiin yleisö- ja matkustusolosuhteisiin tottuneet katsojat ja tanssijournalistit saattavat sitäkin yhä vierastaa.

3) Aivan itsestäänselvästi Zodiakin tilat Kaapelitehtaan “turvallisessa saarekkeessa” ovat jääneet “valtaosalle pääkaupunkiseudun asukkaista melko tuntemattomiksi”. Niin on Kansallisooppera ja Kansallisteatterikin, koska taide on suhteellisen pienen heavy user -joukon tilastoittamaa, ei ihmisten enemmistön.

Ei teatterissakaan käy joka toinen suomalainen vuosittain, vain n. 3–5 % väestöstä. Ja siinä missä teatteri pelaa jääkiekkoliigassa kirjaten n. 2,3 milj. käyntiä (jääkiekko n. 1,6 milj.), tanssikatsomot yltävät vuosittain kuitenkin yhä vain jalkapalloliigaan (440 000/ 400 000). Mutta onneksi yleisöevoluutio on tosiasia. Helsingissä ainakin osittain juuri Zodiakin 10 vuoden säännöllisen tuotanto- ja esitystoiminnan ansiosta.

Stoan, samoin kuin monien muiden vuosittain käytettyjen esitystilojen tarkoituksena on juuri ollut hajasijoittaa Zodiakin esitystoimintaa kotikaupungissa. Luoda ns. kaupunkirepertoaaria Kaapelin rinnalla, jotta myös yleisöllä olisi vaihtoehtoisia lähestymis- ja saavuttamismahdollisuuksia.

4) Zodiakin “väljähtäneen turvallisen puhderyhmän” toiminta ja “jatkuva subjektiivinen vellonta” tavoittaa nykyisin vuositasolla Helsingin esityksissä, kiertueilla, koulutuksessa ja yleisötyössä jne. 16 000 katsojaa ja osallistujaa. Onko se “kovinkaan mittava”, riippuu näkökulmasta. Tanssin puolelta suoraa vertailua on vaikea löytää, koska Zodiakin toiminta perustuu ainakin vielä toistaiseksi vapaaseen myyntiin, lähinnä aikuisyleisölle.

Jos Zodiakin resursseja ja yleisövaikutusta verrataan esityskertamäärältään samantasoisiin helsinkiläisteattereihin, kuten Ryhmäteatteri ja Q, voidaan Zodiakin nähdä pärjäävän ihan kelvollisesti: Zodiakin varsinaiset julkiset toiminta-avustukset (345 197 € v. 2006) ovat vähän yli puolet (56 %) näiden avustuksista, samoin kuin yleisömäärä (56 %). Pohjois-Karjalan alueteatteriin verrattuna Zodiakin avustukset ovat 17 % ja yleisö 44 %.

Kyllä, Zodiakin yleisö on ollut kasvussa. Vuonna 2005 yleisö kasvoi Helsingin esityksissä 44 % ja kiertueilla 37 %. Vuonna 2006 Helsingissä yleisökasvu oli edelleen 23 %.

10 vuoden kokemuksella Zodiakissakin toki jo tiedetään, miten katsojamäärä saataisiin helposti tuplattua nykyisilläkin resursseilla. Tuotetaan 100 %:sti ‘parhaiten myyvän ja markkinoivan’ -periaatteella vain viidennes nykyisestä ohjelmistosta (5 koreografia ja teosta), unohdetaan kaikki tuottamaton muu “puhde”, joka tähtää tanssin kokonaisvaltaisempaan evoluutioon myös mm. tanssitietoisuudessa jne.

Silloin jäävät varmasti toiminnan ulkopuolelle niin kentänvaltaajat, Outokummusta valmistuvat kuin kaikki muutkin, joilla ei ole vielä minkäänlaisia yleisö- ja mediasuhteita. Tällöin tanssi myös yhdensuuntaistuu oleellisesti ja tanssin “valta-asemat” kaventuvat entisestään. Zodiakin tietoista identiteettiä on siis olla pikemminkin Teos kuin Tammi tai Otava.

5) “Suuri osa tuotannoista uskaltautuu sentään kerran vuodessa Pyhäjärvelle, helsinkiläisten nykytanssijoiden Kanariansaarelle”: 3 teosta vuonna 2005 noin 20:stä osatuotetusta, 1 teos vuonna 2006. Yhteistyö Pyhäjärven kanssa on Zodiakissa koettu mielekkääksi ja tärkeäksi. Taiteilijoiden kannalta lienee samoin verrattuna aikaan ennen Zodiakia, jolloin Pyhäjärven tilausteoksen elämä saattoi jäädä yhteen lomailuun. Yhtä mielellään Zodiak tekee yhteistyötä muidenkin festivaalien kanssa.

Vuonna 2005 Zodiakilla oli 36 kiertue-esitystä 6 289 katsojalle; kotimaassa 25 (5 087 katsojaa), ulkomailla 11 (1 202 katsojaa). Mukana ovat vain Zodiakin organisoimat esitykset; osatuotannossa olevat esityksethän liikkuvat myös omin avuin. Vuonna 2006 oli 22 kiertue-esitystä kotimaassa (1 412 katsojaa) ja 14 esitystä ulkomailla (3 909 katsojaa). On muistettava, että vasta vuoden 2005 alusta Zodiakissa on ollut tuottaja, joka paikallisten tuotantotehtävien ohella organisoi kiertuetoimintaa.

6) Toki Zodiak tilastollisesti tavoittaa vain kolmisen prosenttia helsinkiläisistä. Juuri siksi tämä ulkoapäin jotenkin stalkerimaisena koettu Helsingin “alue” on Zodiakille ensisijaisen tärkeä. Helsingissäkin on tanssin suhteen vielä rutosti tehtävää ja voitettavaa, paitsi yleisöön (11 % maamme väestöstä), etenkin taiteilijakuntaan nähden (57 % tanssitaiteilijoista, aktiivitekijöistä vieläkin enemmän). Zodiakissa ei tule koskaan aluekeskusresurssien toteutusongelmaa, jos yksi taiteilijoista sattuu olemaan äityislomalla.

Se, että lastenkulttuurin alueverkostossa Taikalampussa on toimija sekä Helsingissä että Vantaalla, tai että lontoolainen The Place on aina kuulunut NDA-keskussysteemiin Englannissa, tuskin on herättänyt yhtä paljon närää ja “alueellisuus-” ja “paikallisuus”ihmettelyä kuin Zodiakin mukaantulo tanssin aluekeskukseksi Suomessa. Siitäkin huolimatta, että sen koeteltu tuotantoajattelu ja toimintafunktiot imitoituivat koko systeemin tavoitteiksi ja keinoiksi nelikenttään.

Zodiak ei todellakaan pysty ottamaan lisäksi muiden aluekeskusten varsinaisia toimintaongelmia ja -paineita. Hei please, te muut keskukset, murtakaa todella pääkaupungin tanssin epäkiitollinen “valta-asema”! Ja aluekeskus/keskuksia lisää pääkaupunkiseudulle seuraavalla kierroksella!

7) Kansainvälinen vertailu on tärkeää. Yhtä tärkeää on tuon vertailun kokemuksista ja virheistä oppiminen. On kuitenkin muistettava, että Ranskan koreografiakeskusjärjestelmä aloitettiin jo vuonna 1982. Siihen kuuluu 19 keskusta – jotka toimivat useimmiten kulttuurikeskusten yhteydessä – joiden valtiontuki on n. 12 milj. euroa (2002). 1990-luvun alussa luodussa Englannin kansallisten tanssikeskusten systeemissä on 9 keskusta ja valtion tukea 3,8 milj. euroa (2002). Suomessa OPM:n tuki on 600 000 €.

Englannista ongelmaksi on raportoitu mm., että vahvasti velvoitettu yleisötyö ja yhteisötanssi ovat vuosien mittaan vaikuttaneet tanssin taiteelliseen ilmaisukykyyn heikentäväksi. Ranskassa taas on ollut ongelmana löytää korkeatasoisia koreografeja syrjäisimpien koreografiakeskusten määräaikaiseen johtoon.

8) Zodiak halusi säilyttää nimensä myös aluekeskuksena, koska se teki 5-vuotisen hankesuunnitelmansa omana itsenään, oman organisaationsa ja toimintansa kehittämisen pohjalta. Mikään taho ei velvoittanut sitä muuttamaan, onhan sillä jo jonkinlainen tunnettuus ja Uuden tanssin keskus ilmaisee itsessään toiminnan luonteen. Yhteisesti sovittiin, että aluekeskusverkoston yhteydessä käytetään epiteettiä ‘Helsingin tanssin aluekeskus’. Ei edes pääkaupungin, koska Zodiak ei hakenut organisatorisia partnereita esim. Vantaalta tai Espoosta. Toiminta-alue ja -partnerit ovat eri asia. Helsingin tanssin aluekeskus löytyy kyllä Zodiakin esittelyistä sekä www-sivuilta että esitteistä, logo käsiohjelmista jne..

9) On erinomaista, että jollakin on selkeä käsitys, miten yleisötyötä pitäisi tehdä ja suunnata. Zodiak on siinä vasta alussa. Yleisötyötä on tehty suunnitelmallisemmin syksystä 2005 alkaen osa-aikaisen yleisötyöntekijän vastuulla. Yleisöntyön “pieni osio” käsitti viime vuonna 71 eri yleisötyötilaisuutta (esitystoiminnan ulkopuolella) erityyppisille kohderyhmille ja niissä oli osallistujia 1 914. Zodiakin työväenopisto- luentosarjaa seurasi keskimäärin 35 “harvaa peruskansalaista”. Eniten yleisöä luennoilla keräsivät juuri “tanssijoiden pohdiskelut”, ei niinkään muiden asiantuntijoiden. Emme esittele ja nimeä kaikkea, hyvinkin kohderyhmittäin räätälöityä yleisötyötä sen enempää verkkosivuilla kuin esitteessäkään.

10) Kyllä, Zodiakin yksi tärkeimmäksi asetettu tavoite aluekeskuksena on tanssitaiteilijoiden työllistäminen. Vuonna 2005 Zodiakin henkilötyövuosilisäys oli 6,3 htv:tä, josta aluekeskustoimintaan kohdistui 5,3. Ympärivuotisiksi sotu-palkoiksi (Zodiakin tuotantopalkkakertoimella) muutettuna viime mainittu tekee 166 280 €. Valtion ja Helsingin aluekeskustuki oli tuolloin yhteensä 150 000 €.

11) “Pienimuotoiset tuotannot ja tapahtumat”: Zodiak on aikaisemmin osatuottanut kaikki teokset yhdellä ja samalla, tasavertaisella tuotantoperiaatteella. Koska tuotantopaine aluekeskusverkoston myötä on vain lisääntynyt ja tuotantohakemusten määrä kasvanut 30 %, tuotantopolitiikkaan on ollut pakko löytää joustavampia ja myös kevyempiä ratkaisuja.

Koska näytäntökaudessa on vain 10 aktiivikuukautta, koska Zodiakin itsensä hallittavissa on vain 1 oma tilansa ja koska kunnon esitysperiodejakin halutaan taata, on päivänselvää että Z-in-motion -tyyppinen, esitys- ja vierailukorvauksiin perustuva esitys- ja vierailutapahtuma on paitsi välttämätön, myös tarpeellinen.

Ikävää, ettemme näe Jyrki Haapalan teosta tulevassa ko. tapahtumassa, kuten toivottiin. Isompaan tuotantoyhteistyöhön kuluvana vuonna ei ollut mahdollisuutta, lähinnä Zodiakin omien mittavien kansainvälisten hankkeiden takia.

12) OPM teki virheen rakentaessaan, osin pakottaessaan kaikki muut neljä aluekeskusta satelliitti-malliin, siitä ollaan samaa mieltä. Kysehän oli alue/puoluepolitiikasta. Nyt satelliiteissa syntyy uusia organisaatioita olemassaolevien päälle ja vähä resurssi hajoaa pieninä palasina yli maakuntien. Tuen jaosta myös riidellään, kuten tiedämme. Tältä osin lopputulema ei ole OPM:n aluekeskustyöryhmän valmistelutyön ja muistion hengen mukainen. Satelliitti-mallia tarjottiin vaihtoehtona vain sinne, missä esim. kaksi suhteellisen läheistä, erilaista toimijaa voisivat täydentyä toimintakokonaisuudeksi, kuten esim. Oulu-Pyhäjärvi -akselilla. Vahvojen, paikallista tanssielämää omilla vahvuuksillaan todella kehittävien keskusten sijaan puhutaankin mm. ‘virtuaalisesta’ keskuksesta!

13) Kansainvälisyys on Zodiakin arkea. Oli onni olla avittamassa myös Jyrki Haapalan kansainvälistymistä vuonna 1999. Tuolloin Zodiak neuvotteli Suomen rahoitusosuuden EU-rahoitteiselle, 8 eurooppalaistoimijan The X-group -projektille, joka tarjosi 25 nuorelle koreografille ja tanssijalle jatkokoulutuksen PARTS:ssa Belgiassa seuraavana vuonna. Zodiak myös kustansi hakemallaan apurahalla projektin koetanssiin 4 suomalaista, joista Jyrki Haapala tuli valituksi.Raija Ojala -- kuva Heini Lehväslaiho

Zodiakin avoimen ja yhteistyökykyisen tanssikulttuurin puolesta,

Raija Ojala, toiminnanjohtaja

Kuva: Heini Lehväslaiho