Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


18.09.2006   |   Jyrki Karttunen

Voi hyvä Tanssin Jumala!

Jyrki Karttunen – On paljon aiheita, joihin puuttumista tällä alalla voisin rukoilla tanssin jumalalta, jos sellainen olisi oikeasti olemassa. Nyt yllätin kuitenkin itseni provosoitumasta aika yksisilmäisen sekä tanssikentän lähihistoriaa ja nykytodellisuutta tajuamattoman Tanssin Jumalan Tanssimessut-sanaleikin takia. Tämä saattoi olla tarkoituskin. Ja joku muu hoitakoon asiapuolen.

Ainakin itse luin rivien välistä yritystä ”paljastaa” tässä tapauksessa Tanssimessujen kauhistuttava ja taiteilijaa riistävä kaupallinen luonne, jossa vanhakantaisesti ”puhdas taide” ja ”likaiset markkinat” olisivat jotenkin selkeästi eriytettävissä.

Voi olla, että suomalaisen tanssin kansainvälinen myynti tai markkinointi vasta kehittyy ja etsii uomaansa. Siksikään Düsseldorfin Tanssimessujen alas ampuminen ei tunnu oikeutetulta pelkästään messukojujen ja torikaupustelun välille löytyvän näppärän kielipelin takia. Aika ja tanssin kenttä on nyt ihan toinen kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten, eikä edelleenkään valmis tai lopullinen. Siksi voisi olla hyvä yrittää ajatella myös rakentavasti.

Tanssin myymisestä puhutaan usein hieman kielteiseen sävyyn. Sanaan tuntuu usein sisältyvän olettamus epäeettisyydestä. On korrektimpaa puhua promootiosta tai tiedottamisesta, vaikka asia on melko sama. Eikä näillä ole mitään tekemistä elokuvallisten mielikuvien syrjäkujilla tapahtuvan hämäräperäisen rahanvaihdon kanssa. Eikö myymisen ja ostamisen voisi mieltää myös taidetta kunnioittavaksi: sen palvelemiseksi tehdyksi teoksi.

Tunnustan silti: minullakin oli epäilykseni messutapahtuman myyntipainotteista luonteesta ennen tämän vuoden tapahtumaa, jonka ohjelmassa esitin ryhmäni kanssa teoksen Human Imitations.

Esiintymisestä Tanssimessuilla

Omasta näkökulmastani esiintyminen messuilla ei poikennut mistään normaalista esiintymiskeikasta ulkomailla. Teos oli ihan sama kuin se jonka olimme juuri edeltävillä viikoilla esittäneet Pyhäjärvellä ja Tampereella. Me työryhmäni kanssa teimme perustyömme – esiintymisen ja siihen liittyvät ennakko- ja jälkityöt – niin hyvin kuin taisimme. Ja tästä esityksestä, kuten muistakin, saimme ihan normaalin työehtosopimuksen mukaisen esityskorvauksen.

Olin tietoinen, että Tanssimessuilla esiintymisen myötä on mahdollista myydä keskimääräistä esitystä enemmän lisäkeikkoja. Mutta tässä kaikki: tieto ei mitenkään muuta pyrkimystämme silti tehdä hyvä esitys paikalle saapuneelle yleisölle siitä teoksesta jonka olemme aikanaan tästä tapahtumasta riippumatta luoneet. Eivätkä tuottajat missään vaiheessa tietääkseni tarjonneet tätä esitystä ilmaiseksi missään varmanakki-kokeellinen-lastenjuttu-paketissa koskenkorvan kera.

Jos Düsseldorfin keikan myötä teokselleni tulee lisää esityksiä, niin ei se mitenkään eettisesti kestämättömältä tunnu. Tätä samaa jatkotyömahdollisuuksien myyntiä tehdään jatkuvasti, ehkä pienemmässä ja peitetymmässä mittakaavassa koko ajan. Usein esityksessä tiedetään olevan jonkun ”tärkeän ihmisen” joka pitäessään teoksesta saattaa ottaa sen festivaalinsa tai teatterinsa ohjelmistoon. Tai sitten ei.

Ja jos oikein puritaanisesti halutaan ajatella tanssintekijän julkisuuteen asetettua teosta, niin taiteilijat ja teokset ovat tavallaan jatkuvasti eräänlaisen laajasti käsitettävän ostamisen ja myymisen, tykkäämisen ja ei-tykkäämisen vaikutuksen ulottuville asetettu peliväline. Miksi sitten myös taiteilijoiden tulon- ja työnsaantia edistävä keskitetty keikkamyynti vaikkapa Tanssimessuilla olisi jotenkin arveluttavaa?

Tuottajista ja kansainvälisyydestä

Seuraavaan huomiooni minun täytyy päätyä ajallisesti vähän kauempaa.

Tanssin tuottajien ammattikunta on syntynyt tanssin freelance-kentälle viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alun perin taiteilijoilla oli tarve saada ”joku” hoitamaan muun muassa markkinointia ja tiedottamista yhä ruuhkaisemmaksi pakkautuneessa informaatiovirrassa. Miten saada yleisöä esityksiin? Eli tulla huomatuksi. Että taiteilijoiden voimavarat voisivat paremmin suuntautua luomistyöhön ja että taiteilijalla olisi mahdollisuus nähdä pidemmälle, kuin vain seuraavaan produktioon. Kuulostaako se pahalta jos sanoisi: me ostimme tuottajat myymään meitä – muun muassa.

Tuottajien myötä markkinointi tehostui, laajeni ja yleisömäärät alkoivat kasvaa. Itsekin tajusin aika pian, että jos haluan päätoimisesti elättää itseni tanssia esittämällä ja/tai koreografioita tekemällä, täytyy minun toimia myös Helsingin ja Suomen rajojen ulkopuolella. Suomessa kun ei, vieläkään, ole freelance-tekijöillä mahdollisuutta esittää aikuisille suunnattua nykytanssiteosta niin laajassa mittakaavassa, että vain sillä eläisi päätoimisesti. Sitten on vielä ikuisuusaihe, teosten valmistamiselle välttämätön julkinen tuki ja sen riittämättömyys jatkuvaan uuden tekemiseen kotimaan rajallisille markkinoille.

Siksi on vain luonnollista pyrkiä toimimaan maantieteellisesti laajemmalla alueella. Varsinkin, kun nykytanssin kiertuekentän perusrakenne on esimerkiksi Keski-Euroopassa kotikenttää huomattavasti organisoituneempaa ja mahdollistaa vakituisen kiertuetoiminnan työehtosopimuksen mukaisin korvauksin. Mitään tämän kummempaa kotimaassa väärinymmärretyksi tulemisen ongelmaa tai muuta mystiikkaa ei kansainvälisen toiminnan takana ole. Ja lopulta: kansainvälisen toiminnan käytännön järjestelyjen ja myynnin hoitajina on vain järkevää hyödyntää tanssin tuottajien osaamista ja ammattitaitoa.

Takaisin Tanssimessuille

Paikalla olleena ymmärsin, että Tanssimessut ovat tanssin tuottajien ammattikunnan oma kansainvälinen festivaali ja tapaamispaikka. Ihan samalla lailla, kuin joskus aiemmin Täydenkuun tanssit oli aika selkeästi tanssiväen tapaamispaikka – ja sellaisena tärkeä ajatusten vaihdon ja tutustumisen foorumi – vaikka joku olisi saattanut arvostella sitä sisäänpäin lämpiäväksi.

Düsseldorfissa tuottajakunta on järjestänyt itselleen messumuotoisen mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja toistensa toimintaan. Ja samalla myös harjoittaa ammattiaan, eli siten mahdollistaa meille taitelijoille ammattimme päätoimista toteuttamismahdollisuutta lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä. Onko siis paheksuttavaa, jos joku oikeasti ostaa tanssia noilla messuilla heiltä, jotka olemme itse kentälle palkanneet tekemään muun muassa sitä – hyi hyi – myyntiä. Uskon, että tuottajat varmasti myös messuilla myydessään huolehtivat eduistamme niin, ettei kenenkään tarvitsisi tehdä tanssia ja keikkoja pelkästään Tanssin Jumalaa lainatakseni ”No ihan kulupohjalta. Ei ne palkkaa tarvii. Tykkäävät tehdä. Kato ovat tositaitelijoita”.

Ollaan nyt rehellisiä: kyllä esim. tanssijoiden palkkaus on vähän parantunut tuottajien kentälle tulon myötä. Samoin on lisääntyneet esityskerrat kotimaisen katsojapotentiaalin ja ulkomaisten vierailutilausten kasvun ansiosta. Ei kannata tilastoja tuijottaessa unohtaa, että tanssijat ja muut esityksen toteutuksessa mukana olevat saavat myös tuloa näistä esityksistä ja voivat ainakin teoriassa todennäköisemmin harjoittaa ammattiaan täysipäiväisesti.

On ihan eri asia, jos taiteilija itse suostuu tai on pakotettu tekemään normaalia tanssijan tai koreografin työtä koti- tai ulkomailla saamatta siitä palkkaa. Tällä valitettavalla ilmiöllä ei ole kuitenkaan mitään erityistä tekemistä Tanssimessujen kanssa.

On todettava, että me taiteilijat emme henkilöinä ole Tanssimessuilla keskipisteessä, koska se ei ole ainoastaan meidän tapahtumamme. Mutta meidän asiamme ja etumme on siellä kyllä vahvasti pääosassa.

Lopuksi

Tässä kirjoituksessani puolustan tuottajia ja heidän oikeutta toimia työssään täysivaltaisesti ja luoda ammattialansa keskinäistä yhteistoimintaa tukevia tapahtumia, myös Tanssimessuja.

Toisenlaisessa tilanteessa saattaisin peräänkuuluttaa eettisyyden toteutumista tällä uudistuvalla tanssin pelikentällä: sitä, ettei myyminen muuttuisi sellaiseksi, joka tapahtuisi taiteen ja taiteilijoiden näkökulmasta kestämättömällä pohjalla. Tällainen riistopeli on tuttua Hollywood-elokuvien esittämän taiteilija/uhri – tuottaja/roisto vastakkainasettelun stereotypiasta. Siihen Tanssimessujen todellisuudella on kuitenkin vielä kovin pitkä matka. Siksi en sitä nyt tässä tee.

Hyvä Tanssin Jumala, käyttäisit päätäsi muuhunkin kun hupun täytteenä!Jyrki Karttunen, kuva Ninna Lindström

Jyrki Karttunen kuuluu maamme eturivin miestanssijoihin ja ajankohtaisiin koreografeihin. Hän on yksi tanssitaiteen valtionpalkinnolla palkitun Nomadi-tuotannon perustajajäsenistä. www.nomadi.fi/suomi/jyrki

jyrki.karttunen(ät)nomadi.fi (korvaa (ät) @-merkillä)

Kuva: Ninna Lindström