Tanssitaiteen verkkolehti

KOLUMNIT JA ESSEET


23.03.2006   |   Sari Lakso

Kutsumuksen hinta

Sari Lakso – Tiivistelmä Suomen Tanssitaiteilijain Liiton selvityksestä, joka kartoitti tanssitaiteilijoiden asemaa vuonna 2004.


 

Johdanto

Suomen Tanssitaiteilijain Liitto päätti syksyllä 2004 kohdentaa jäsenistölleen kyselyn tanssitaiteilijoiden työstä, työskentelyolosuhteista ja työsuhteiden laadusta. Samassa yhteydessä tiedusteltiin myös jatko- ja täydennyskoulutus ja uudelleenkoulutustarvetta. Strukturoitu kyselytutkimus postitettiin 600 liiton jäsenelle vuoden 2005 alusta. Otanta kattoi kaikki ammattiryhmät ja jäsenkategoriat eläkeläisjäseniä lukuun ottamatta.

Tanssitaiteilijoiden asemaa on kartoitettu 90-luvulla Taiteen Keskustoimikunnan taiteilijan asema -projektissa ja viimeksi vuonna 2003 ilmestyneessä Rensujeffin raportissa ”Taiteilijan asema – raportti työstä ja tulonmuodostuksesta eri taiteenaloilla”.

Tästä selvityksestä saadulla aineistolla haluttiin kartoittaa ja saattaa tietoisuuteen ne tanssitaiteilijoiden asemaan vaikuttavat osa-alueet, joista tutkimustietoa ei vielä ole olemassa. Freelancereiden määrän päivitys oli tarpeen, samoin tieto määräaikaisten työsuhteiden osuudesta ja niiden laadusta työmarkkinatarjonnassa. Kartoittamattomia ja selvittämättömiä alueita ovat myös itsenäisten, laitosten ulkopuolella työskentelevien koreografien suunnittelutyöhön käyttämä aika, produktiobudjeteissa palkkoihin käytetyn osuuden jakautuminen ja palkattoman työn määrä ja osuus produktioissa.

Saadun aineiston avulla on mahdollista luoda tarkempi ja yksityiskohtaisempi kuva tanssitaiteilijoiden työstä, nykyisistä työskentelyolosuhteista ja työsuhteiden laadusta. Monilta osin saadut tulokset ovat hyvin samankaltaisia aiempiin selvityksiin nähden eikä isoja, merkittäviä eroja jo todennettujen faktojen osalta ilmennyt. Uuden tiedon osalta selvitys tekee pioneerityötä ja sen luotettavuutta voidaan kyseenalaistaa ja tarkentaa tulevissa selvityksissä.

Selvitys vahvistaa tanssitaiteilijoista ja tanssitaiteilijoiden työskentelyolosuhteista ja työllistymisestä olemassa olevat faktat:

    – Tulotaso on matala, ala naisvaltainen ja taiteilijakunta ikänsä puolesta nuorta.

 

    – Työttömiä on paljon suhteessa perusjoukkoon, työtehtävät ”sesonkiluonteisia” ja koulutustaso korkea.

 

    – Pääosa tanssitaiteilijoista asuu pääkaupunkiseudulla ja työskentelee ilman vakituista työsuhdetta.

 

    – Toimeentulolähteitä on paljon vakituisten työpaikkojen vähyyden vuoksi ja vain viidesosa tuloista saadaan taiteellisesta työstä.

 

    – Apurahoituksen merkitys työskentelyn mahdollistajana on kasvanut.

Saadut tunnusluvut

Tutkimusjoukon rakenne
Tutkimusjoukko oli lähestulkoon identtinen Suomen Tanssitaiteilijain Liiton koko jäsenistön suhteen, naisia 89 % (STTL: 87 %). Tutkintoon johtavan tanssinalan koulutuksen osuus oli 79 % vastanneista eli sama tulos kuin Rensujeffin vuoden 2000 raportissa. Korkeakoulutettuja heistä oli 25 %. Vain 10 % ei ollut tutkintoon johtavaa koulutusta ja 11 % opinnot olivat vielä kesken. Pääkaupunkiseudulla asuu 57 % vastanneista. Väestölaskentatietojen (v. 2000) mukaan tanssitaiteilijoista pääkaupunkiseudulla asuu 334 henkilöä.

Tanssitaiteilijoiden työmarkkina-asema
Tanssitaiteilijoiden työmarkkina-asema vaihtelee vuoden mittaan ja toimeentulolähteitä saattaa olla kymmeniä. Freelancereiden määräksi saatiin aiempaa suurempi tunnusluku. Tutkimusjoukosta (n=142) 76 prosenttia työskentelee freelancereina, työsuhteissa 15 %, taiteilija-apurahan turvin 11 %, prosentti yrittäjinä, 7 % prosenttia oli poissa työmarkkinoilta ja työttömänä 29 %. Yrittäjien osuus vuoden 2000 tutkimuksessa oli 3 %, väestölaskentatiedoissa heitä työnantajasektorin puolella oli 15 %.

Työsuhteiden laatu
Moniammatillisuus eli toimiminen samanaikaisesti esim. tanssija-koreografina ja tanssija-tanssinopettajana tai kaikkia näitä yhdessä on alan ominaispiirre. Määriteltäessä ammattiryhmittäin jakaumaa suurimman ryhmän ( 72 % ) muodostivat tanssinopettajan työtehtävät. 40 % joukosta oli vähintään kaksi työnkuvaa ja vain 37 % työskenteli yhden ammattikuvan turvin. Työsuhteita oli yhteensä 473, jolloin keskimääräiseksi työsuhteiden lukumääräksi saatiin 3,3 per henkilö. Määräaikaisten työsuhteiden osuus tästä oli 87 %, mikä on ammattikenttää vahvasti leimaava piirre. Tyypillisin työsuhteen pituus oli 2-5 kuukauden välillä, alle kuukauden mittaisia työsuhteita oli neljäsosa eli 119 kpl. Työaikarikkeet ja työsopimukseen kuulumattomien työtehtävien teettäminen ovat yleisiä varsinkin tanssinopettajien kohdalla.

Tanssitaiteilijoiden tulotaso
Tulotaso tutkimusjoukossa oli matala. Vuoteen 2000 verrattuna tulotaso on jopa laskenut. Vuoden 2004 tuloista keskiansio oli 15 193, 65 euroa ja tanssin alan työstä saatu tulo 90 % vuoden kokonaisansioista eli 13 738,39 euroa vuodessa. Keskimääräiseksi tuntipalkaksi saatiin 25,39 euroa, mikä suhteessa vuosiansioihin vaikuttaa yllättävän suurelta. Tutkimusjoukon tulotaso vaihteli 400 eurosta 41 000 euroon, mikä osittain selittää tuntipalkan keskiarvon suuruutta. Laskettaessa tuntipalkan mediaani saadaan tulokseksi 19,27 euroa.

Naisten ja miesten tuloissa oli poikkeuksellinen ero aiempiin selvityksiin nähden. Naisten tulot olivat suuremmat. Miesten keskiansioksi saatiin 15 541,76 euroa ja naisilla vastaavasti 15 606,37 euroa.

Apurahoja tanssiteoksen toteuttamiseen oli saanut 30 % tutkimusjoukosta. Saajia oli yhteensä 41 ja apurahat jakautuivat 54 eri kohteeseen. 59 % apurahan saajista oli alle 35 -vuotiaita. Puolet apurahoista eli 55 % jakautui pääkaupunkiseudulle. Taiteilija-apurahalla työskentelevistä 19 % oli miehiä.

Palkattoman työn osuus
Palkattoman työn osuuden laskeminen ei ole helppoa siksi, että tehdyistä työtunneista harvoin pidetään kirjaa. Selvityksen tavoitteena oli saada informaatiota tanssijoilta ja koreografeilta harjoitusajan tunneista ja palkoista, esityskerroista ja -korvauksista. Saimme vastauksen 108 työtehtävästä, mutta otokseen niistä jäi vain 44. Puutteellisten tietojen takia pystyimme laskemaan vain näiden tietojen keskiarvon ja palkattoman työn määräksi saatiin 54 %. Osuuksien vaihteluväli oli 11 % ja 100 % välillä.

Suunnittelutyöhön käytetty aika
Koreografien työ voidaan rinnastaa säveltäjän tai ohjaajan työhön, joka usein vaatii suunnittelua ja työtä ennen varsinaisen harjoitusperiodin alkua. Tutkimusjoukossa suunnittelutyöhön käytettiin keskimäärin 3 kuukautta ja enemmän kuin 30 tuntia kuukaudessa.

Tämäkin jakso on hyvin usein palkatonta, mikäli työ ei tapahdu instituutiossa, missä koreografien palkkaan lisätään 2-3 ½ kerroin varsinaisen kuukausipalkan lisäksi.

Produktiobudjetit
Tutkimusjoukossa oli mukana 28 produktiota, joiden perusteella pystyimme laskemaan oman rahoituksen eli muusta työstä saadun palkan käyttöosuuden produktion toteuttamisessa. 9 % produktioista oli rahoitettu kokonaan omalla rahalla. Koreografien antaman arvion mukaan 33 %:ssa produktioita koreografi jää ilman korvausta kokonaan. Ikävä kyllä jopa 18 %:ssa produktioista palkkoja ei ollut maksettu ollenkaan. Suhteellisesti eniten eli 52 % produktioista käytettiin kolme neljäsosaa palkkakuluihin. Produktiobudjetit vaihtelivat 0 – 60 000 euroon. Budjeteista 60 % oli alle 5000 euron suuruisia. Budjettien keskimääräiseksi arvoksi saatiin 16 389 euroa, mikä on huomattavan suuri produktiobudjetti. Laskettaessa mediaani eli suuruusjärjestykseen asetetuista muuttujan arvoista keskimmäinen, saadaan enemmän todellisuutta kuvaava arvo; 3750 euroa.

Eläke- ja sosiaaliturva, koulutus
Sosiaaliturvan osalta tanssitaiteilijat ovat huomattavan suuri tukea saava joukko. 52 % tutkimusjoukosta oli saanut vuoden 2004 aikana tukea Kansaneläkelaitokselta jossain muodossa. Eläkesäästösopimuksen oli hankkinut 22 % vastaajista.

Täydennys- ja jatkokoulutustarve oli selkeä. 71 % tutkimusjoukosta koki sen tarpeelliseksi. Uudelleenkoulutus ja ammatin vaihtoon liittyvät tukipalvelut eivät olleet ajankohtaisia nyt eikä tulevaisuudessa kolmasosalle eli 34 %.

Lopuksi

Nyt saatujen tunnuslukujen avulla voimme päätellä, ettei tanssitaiteilijoiden tilanne ole oleellisesti parantunut 2000-luvun alun julkisen tuen kasvusta huolimatta. Tulotason tipahtaminen alle 90-luvun lukujen on huolestuttava ilmiö. Aiemmissa tutkimuksissa todettu muutosten hitaus kulttuurin alueella näkyy myös tanssin sektorilla. Pitkään pysähdyksissä ollut ja laman leikkaama valtion tuki ei ole silti estänyt alan sisäistä kehitystä. Tämä kehitys näkyy kantaesitysten ja yleisön määrien kasvuna, tanssin laadullisen tason nousuna ja siinä kansainvälisessä kiinnostuksessa josta suomalainen tanssitaide on viime vuosina nauttinut.

Uusien vuonna 2003 perustettujen Tanssin aluekeskusten mukanaan tuomat työllistymismahdollisuudet ja alueellinen verkottuminen tulevat omalta osaltaan luomaan työllistä työvoimaa. Mutta se ei yksinään riitä. Tarvitsemme selkeästi uusia keinoja nähdäksemme tulevaisuuden tanssitaiteilijoiden työskentelevän ansaitsemissaan työolosuhteissa. Siinä tehtävässä tarvitaan sekä kentän aktiivista panosta että kaikkien sektoriin sidoksissa olevien tahojen yhteistyötä ja huomattavaa valtion julkisen tuen kasvua.

Koko raportti on luettavissa sivuilla www.teme.fi/sttl.
Sari Lakso -- kuva Nina Nordin
Tanssija ja koreografi Sari Lakso toimii Suomen Tanssitaiteilijain Liiton hallituksen puheenjohtajana.