Tanssitaiteen verkkolehti

ULKOMAILTA


26.01.2009   |   Linda Priha

Luovia yhdistelmiä ja rajatiloja

Pikkuberliinittären tarinoita, osa 5 – Koko tanssielämäni ajan olen ollut tavalla tai toisella tekemisissä erilaisten fyysisten kipujen kanssa. Tätä taustaa vasten on yhtäkkiä helpottavaa kerrankin saada määrätä itse, millaista kipua haluaa ja minkä verran.


Luovia yhdistelmiä ja rajatiloja

”Wenn wir die Juxtaposition konsequent als Methode anwenden, führt sie uns zu Neuem, weil ungewohntes miteinander kombiniert wird. Das ist dann schon. Schwellenerfahrung.”

Kun käytämme vastakohtaisuuksia tietoisesti metodina, ne johdattavat meidät johonkin uuteen: totutuista poikkeavat asiat yhdistyvät. Se on jo sitten rajatilakokemus” (F. Ruckert, (http://www.schwelle7.de/Presse.html).

Berliinissä on paikka nimeltä Schwelle 7, jolla on nuoresta iästään (vajaa 2 vuotta) huolimatta jossain määrin legendaarinen maine. Paikassa on jotain jännittävää, pelottavaa, kiehtovaa ja erilaista. Monella berliiniläisellä tanssi-ihmisellä tuntuu olevan paikasta selkeä mielipide, vaikkeivät he olisi ikinä käyneet sisällä asti.

Felix RuckertSchwelle 7:ää isännöi varmoin ottein vähintään yhtä legendaarinen koreografi ja tanssitaiteen uudistaja: Felix Ruckert. Felix on Euroopassa tullut tunnetuksi interaktiivisista, katsojan ja yleisön positioita kyseenalaistavista teoksistaan, joissa usein pelataan vallalla ja seksuaalisuudella. Interaktiivisten teosten rinnalla Felix on kuitenkin koko ajan valmistanut tanssiteoksia myös näyttämölle, viimeksi syksyllä 2008 brasilialaiselle nykybalettiryhmälle.

Itse tapasin Felixin ensi kertaa Suomessa syksyllä 2008, kun hän tuli pitämään työpajaa Todellisuuden tutkimuskeskukselle Helsinkiin. Työpajan aiheena oli intiimiys (Näkymättömän valtakunta -esityksen ohjaajien pyynnöstä), ja aihetta lähestyttiin sekä hyvin kehollisin ja tanssillisin että myös psykodramaattisin keinoin. Itselleni työpaja herätti kiinnostuksen erilaisiin kehon avaumiin: silmät, korvat, suu jne. sekä halun tutkia kivun kokemista ja tuottamista uusilla tavoilla (ei niin, että kipu olisi kurssilla ollut merkittävässä asemassa mutta kiinnostus nousi jostain kurssin ja oman senhetkisen elämäni yhtymäkohdista). Erityisen vaikuttunut olin kuitenkin Felixin kehollisesta älykkyydestä, joka ilmeni hänessä yhtä hyvin sekä liikkeen että puheen kautta. Työpajassa tunsin usein itse oppivani uutta vain hänen läheisyydestään ammentamalla.

Niinpä oli itsestään selvää, että Berliinissä ollessani tulisin vierailemaan Schwellessä (no myös, koska tiesin improvisaatioguru Julyen Hamiltonin kurssin olevan siellä). Itsellenikin tuli kuitenkin vähän yllätyksenä, että jo ensimmäisenä iltana saavuttuani Berliiniin osallistuisin Schwelle 7:än Fullmoonplayparty´ihin. ”Täydenkuunpelailujuhlat” ovat nimittäin Schwellessä joka kuukausi järjestettävät BDSM (Bondage & Discipline, Dominance & Submission, Sadomasochism) -juhlat, joihin tullaan näyttävissä rooliasuissa ja joissa voi pelata mm köysillä, ruoskilla tai muuten vain rooleilla. Itse olin ensimmäisissä juhlissani vähän pihalla ja ennen kaikkea yksin (Felixin vieraanvaraisuudesta huolimatta), mutta ihastuin silti heti paikkaan ja sen moninaisiin mahdollisuuksiin.

Sittemmin olen vieraillut Schwellessä monenlaisissa merkeissä: Dasnya Sommerin bondage-joogatunnilla, katsomassa Felixin Farm-teoksen esitystä, osallistumassa Weibliche dominanz (female dominance) -viikonloppukurssille sekä ennen kaikkea osallistumassa viikon intensiivisellä improvisaatiokurssilla à la Julyen Hamilton (sekä saman viikon taojooga-aamutunneille à la Hilde Broeckhove).

Tunnen oikeastaan olevani aika malliesimerkki Felixin hakemasta eri tanssin ja kehollisuuden osa-alueita tutkivasta työskentelystä. Felix kertoo itse (Friedrich Berlin Verlagsin haastattelussa Tanzjournalissa), että hänen tärkeimpiä motiiveitaan Schwellen perustamiseksi oli luoda uudenlainen tila, jossa tanssia voidaan kehittää ja tutkia yhteydessä seksuaalisuuteen, filosofiaan sekä keho-mieliterapioihin kuten joogaan. Lisäksi hän halusi sellaisen tilan, joka olisi juuri sopiva hänen teostensa valmistamiseksi ja esittämiseksi.

Schwelle 7Jo aiempia töitään Felix oli usein vienyt teatteritilojen ulkopuolelle kuten gallerioihin, tai klubeille, mutta loppujen lopuksi mikään tila ei ollut olosuhteiltaan aivan sopiva. Schwelleen Felix on rakentanut valoisan studiotilan, joka liikkuvien sermien ja yksinkertaisten valoratkaisujen avulla muuttaa nopeasti luonnettaan hämyisästä useamman tilan sokkelosta isoksi 35 ihmisen treenistudioksi tai vaikka muutamaksi nukkumasopeksi (kokemusta on!). Arkirealistisempi syy Schwellen perustamiseen oli valtiontuen loppuminen Felix Ruckert companyltä, tapahtuma joka sai Felixin haluamaan irtautua kokonaan kaikista riippuvuussuhteista byrokraattisiin valtarakennelmiin. (viitattu 26.12.08, http://www.schwelle7.de/Presse.html).

Felix on tanssijana ja taiteilijana kiinnostunut hyvin monenlaisista tavoista lähestyä taiteen tekemistä kehollisesti sekä mielen ja tunteiden eri tasojen kautta. Ympäristössä eniten huomiota herättävä esimerkki tästä on kiinnostus BDSM:ään, mutta yhtä tärkeässä asemassa Schwellen toiminnassa ovat erilaiset jooga-, meditaatio-, keho- ja mieliterapiakurssit ja jopa lukupiirit. Schwellessä työskentelee jatkuvasti vierailijoita Saksasta ja muualta Euroopasta, minkä lisäksi Felix ja Dasnya (Sommer) kehittelevät siellä omia projektejaan. Viimeksi tavatessamme Felix kertoi haluavansa pian taas opettaa nykybalettia. Tätä ennen on kuitenkin ohjemassa ainakin yksi ammattilaisille tarkoitettu improvisaatiokurssi sekä yksi Lust & pain -kurssi – kaikki tämä sulassa sovussa!

Omat kokemukseni BDSM:stä ovat hyvin vähäisiä ja tuoreita, mutta silti voin jo sanoa, että tanssijalle ja kehotyöntekijälle sillä voi olla paljon kiinnostavaa annettavaa. BDSM:n kautta voi samoin kuin esimerkiksi kontakti-improvisaatiossa oppia tuntemaan ja aistimaan omaa kehoaan ja sen eri osia uusilla tavoilla. Kosketus (oli se sitten lattian, ilmavirran, toisen ihmisen tai tässä tapauksessa esimerkiksi köyden tai ruoskan kosketus) on oman tanssijan kokemukseni mukaan yksi parhaimpia tanssin ”opettajia”. Tämä liittyy ymmärrykseeni tanssijan työstä: tanssija työ on minulle ennen kaikkea havainnoinnin, sekä sen ymmärtämisen ja sen suuntaamisen työskentelyä. From perception to composition – havainnoinnista kompositioon kuten kokeneempi kollega (J. Hamilton) asian ilmaisee suoraan ja yksinkertaisesti työpajansa nimessä!

En siis näe syytä sulkea jotain koskettamisen osa-alue pois, kun sitä kautta voi jälleen oppia uusia asioita. Tämän lisäksi BDSM:n kautta voi turvallisesti (silloin kun sitä harjoitetaan turvallisissa tilanteissa vastuullisten aikuisten kesken) kokeilla esimerkiksi omia rajojaan ja pelailla erilaisilla valtarakennelmilla tai rooleilla siten, että kun samanlaisia rakenteita kohtaa muussa elämässä voi paremmin havainnoida ja ymmärtää niitä.

Tanssijana ainakin minulle itselleni on myös kiinnostavaa työskennellä hallittavissa olevan rajallisen kivun kanssa. Koko tanssitreenaamista sisältävän elämäni ajan (n. 20 vuotta) olen ollut tavalla tai toisella tekemisissä erilaisten fyysisten kipujen kanssa (puhumattakaan niistä henkisistä esimerkiksi opettajan vallan käytöstä johtuvista kivuista!) liittyivät ne sitten äkillisiin vammoihin, tai vain liialliseen tai vääränlaiseen rasitukseen. Tätä taustaa vasten on yhtäkkiä helpottavaa kerrankin saada määrätä itse, millaista kipua haluaa ja minkä verran. Felix itse mainostaa BDSM-tuntejaan mm. tällä tavalla: “For dancers and performers it provides new views on the body-mind relation and an enormously interesting source of inspiration.” (http://www.schwelle7.de/Felix%20%20ENGL.html).

Schwelle 7 on ennen kaikkea paikka, joka mahdollistaa pelin ja leikin sekä vapaamman suhtautumisen taiteen tekemiseen, erilaisten asioiden kokeilun ja yhdistelyn. Lisäksi kyse on perinteisten valtarakennelmien murtamisesta: Felix haluaa, että kaikki, jotka tulevat Schwelleen, oli se sitten kurssille, esitykseen tai esiintymään, tulevat sinne osallisina ja osallistumaan. Ennen kaikkea kyse on kuitenkin tanssista ja taiteesta itse määritellyin ehdoin: “Ich wurde alles was hier passiert als Tanz bezeichnen, weil ich mir das schon immer herausgenommen habe, als Tänzer zu definieren, was Tanz ist. Und das Entstehen von Tanz hat für mich mit bestimmten Qualitäten zu tun, vor allem mit Präsenz, Aufmerksamkeit, Anmut, Durchlässigkeit. Das sind für mich die wesentlichen Qualitäten.” (F. Ruckert, http://www.schwelle7.de/Presse.html)

Minä kutsuisin kaikkea täällä tapahtuvaa tanssiksi, koska minun on jo tanssijana täytynyt aina uudelleen määritellä, mitä tanssi on. Jonkin oleminen tanssia on minun näkemykseni mukaan sidoksissa tiettyihin laatuihin: ennen kaikkea läsnäoloon, havainnointiin, viehätysvoimaan, lävistettävyyteen. Ne ovat minulle olennaisia kvaliteetteja.

P.S. Schwelle tarkoittaa rajaa tai rajatilaa, kun taas numero 7 on itämaisissa taistelulajeissa käytetty korkein numero sellaiselle rajatilakokemukselle, jossa kokija pysyy vielä tajuissaan.

Linda PrihaLinda Priha on syksyllä 2008 Teatterikorkeakoulusta valmistunut tanssitaiteen maisteri. Viime aikoina hän on mm. työskennellyt esiintyjänä Todellisuuden tutkimuskeskuksessa sekä tanssijana William Petit´n (Ranska) ja Jyrki Karttusen koreografioissa. Tällä hetkellä Priha oleskelee Berliinissä noin kahden kuukauden ajan. Noin kerran viikossa hän raportoi sieltä tunnelmiaan tanssi ja underground-kulttuurin keskeltä tutkaillen samalla omaa taiteilijuuttaan. Kirjoittajana ja lukijana Prihaa innoittavat ranskalaisten feministifilosofien (mm L. Irigarayn ja J. Kristevan) tekstit sekä heidän tapansa lähestyä kieltä ja kirjoittamista uuden naisellisen kielen luomisen kautta (”écriture feminine”).