Tanssitaiteen verkkolehti

ULKOMAILTA


11.12.2008   |   Kaari Martin

Praha hehkuu vanhan ajan valoa, osa 1

Taiteilijapariskunta Kaari ja Roni Martinin kokemuksia työskentelystä Uudenmaan taidetoimikunnan Prahan taiteilijaresidenssissä.


Julkaistu Uudenmaan taidetiedotteessa 2008

Vltava-joki Prahassa, kuva Kaari & Roni Martin

Praha hehkuu vanhan ajan valoa, osa 1

Työskentelimme ensimmäistä kertaa Uudenmaan taidetoimikunnan Prahan taiteilijaresidenssissä viime tammikuussa ja odotamme innolla toista reissua parin päivän kuluttua. Praha on äärimmäisen inspiroiva kaupunki ja ihmiset ystävällisiä. Kaupunki näyttää antavan tilaa persoonille, ja koirille, joita juoksentelee joka paikassa vapaana. Aluksi säpsähtelin päivittäisellä juoksulenkilläni dobermanneja ja rotweilereita, mutta pikkuhiljaa huomasin että ne eivät olleet lainkaan agressiivisia kuten Suomessa kiinnipidettyinä.

Residenssin sijainti on ihanteellinen, Praha 7 muistuttaa hieman Helsingin Töölöä, mutta vielä elävämpänä: on omat teatterit sekä elokuvateatterit, juustokaupat, pubit, kemikaaliot ja peräti kasinot. Molemmin puolin avautuvat puistot olivat keitaita jopa tammikuussa, ihmettelimme kuinka puut voivat olla niin kauniita talvellakin ja vielä ilman lunta! Olimme typertyneitä pienistäkin yksityiskohdista kuten keskustan vanhojen kaasulamppujen valoa jäljittelevästä tunnelmasta.

Säveltäjämieheni Ronin suuri rakkaus – art nouveau – käytiin läpi kaupungissa nurkka nurkalta, silti paljon jäi vielä näkemättä. Jatkamme kaupungin tutkimista tälläkin kertaa minkä työt sallivat, näkemisen arvoinen on Prahan juna-aseman kupolin alla sijaitseva kahvila ja käsittämätön lumppukirpputorikokonaisuus sen viereisissä saleissa, joissa vanhat art nouveau-kaakelitaideteokset ovat säilyneet moitteettomasti. Suomessa vastaavat salit olisivat varmaan museoina. Roni Martin, Praha

Luimme paljon kaupungin historiaa ja erityisesti perehdyimme sen juutalaisiin juuriin. Löysimme hienon kirjan: The Lost Jewish Town, jonka kadonneita kortteleita kävimme etsimässä. Kävimme myös kahdessa katolisessa messussa, mikä oli meille uusi kokemus. Espanjassa emme ole koskaan tulleet menneeksi yhteenkään. Vaikutuksen tekivät messussa urkujen lisäksi käytetyt yllättävät instrumentit: trumpetit! Prahassa on myös legendaarinen, Euroopan parhaaksi siteerattu kamerakauppa Photo škoda. Viime kerralla matkaan lähti Super-Takumar laajakulmalinssi jolla ikuistimme kaupungin maisemia.

Kävelymatka residenssistä keskustaan vie 15 minuuttia, ja harjoitussalini oli 10 minuutin juoksumatkan päässä Nové Městossa aivan Staré Měston rajalla. Keskityimme ennen kaikkea omaan työhömme ja tutustuimme paikallisiin taiteilijoihin, mm. tanssija-koreografi Dita Konašován kanssa meillä on kehitteillä kulttuurinvaihtoa molemmissa maissa. Ditan kautta tutustuimme myös erään Tšekin tunnetuimman kansanmusiikkiyhtyeen Čechomorin trumpetistiin Radek Pobořiliin.

Paikallisten taiteilijoiden tapaaminen on olennaista sillä vasta silloin voi päästä sisälle heidän työskentelytodellisuuteensa ja kaupungin arkeen. Tapasimme lähes kaikki tšekkiläiset ja slovakialaiset flamencon tekijät Prahassa ja kävin myös opettamassa Peña Flamenca-koululla. Tutustuimme paitsi tanssijoihin ja muusikoihin, myös kuvataiteilijoihin, valokuvaajiin ja kiinan kielen kääntäjiin! Eräästä heistä, Veronika Teryngerovásta tuli meille läheinen ystävä, ja kävimme hänen kotikaupungissaan Liberecissä, jossa nautimme herkullista, joskin ulkonäöltään hassusti onkimatoja muistuttavaa tšekkiläistä juustoa. Kävimme myös kuuluisassa näkötornissa, mutta oli sellainen sumu ettemme nähneet edes metriä ulos ikkunoista. Veronikasta tuli meille tärkeä lähde maan historiaan ja kulttuuriin perehtymisessä. Meillä oli myös onnea, sillä saapuessamme residenssiin törmäsimme heti ulko-ovella helsinkiläisiin näyttelijä-ohjaaja Jenni Kokkomäkeen, säveltäjä Tuomas Rounakariin ja valosuunnittelija Ville Virtaseen. Villen kanssa olemme kevään aikana työskennelleet kahdessa eri projektissa. Kävimme katsomassa Prahan kokeellisessa Roxy Nod teatterissa kolmikon hienoa esitystä Seal Me Beneath.

Kielen opiskelu jäi, tunnustan, vaikka isäni olikin varustanut meidät tarkoilla ääntämisohjeilla. Jenni, puolitoista vuotta Prahassa asuneena yritti kyllä opettaa meille muutamia lauseita, mutta onnistuimme oppimaan vain Václav Havelin nimen oikein (vaatslav). Olin kuvitellut että kiinan kielen ääntäminen on vaikeaa mutta tšekki taitaa yltää samaan. Meillä oli residenssissä erinomainen henki ja olimme sattumalta kaikki lähes samoilta aloilta. Päivisin työskentelimme yhdessä keittiön pöydän ääressä etenkin Jennin kanssa ja keskustelimme paljon. Jenni antoi paljon arvokasta tietoa kaupungin taide-elämästä ja kuppiloista, suosittelemme samasta korttelista Fraktal-nimistä ravintolaa ja talvikuukausina glögiä muistuttavaa kuumaa viiniä valkoisena tai punaisena. Prahassa kuten ei muissakan sivistyneissä Euroopan maissa ole ulosheittoperinnettä vaan Fraktalissakin voi sulkemisajan jälkeen rauhassa syödä ateriansa loppuun ja viimeistellä keskeneräisen sähköpostin. Fraktal on lähin ja mukavin paikka käyttää nettiä mikäli residenssin alakertalaisen netti jostain syystä lakkoilee.

Omista projekteistamme tanssielokuvahankkeemme eteni Prahassa käsikirjoituksen osalta ja haluamme palata Prahaan  myös tutustuaksemme paremmin kaupungin tunnettuun elokuvataiteeseen. Jo olemassa olevien yhteistyösuunnitelmiemme lisäksi toinen toistaan suurempi idea alkoi paisua, mm. esitys espanjalaisessa synagoogassa oman kansainvälisen ryhmämme toteuttamana. Tällä kertaa ykköskohteena ovatkin synagoogat ja Ponec tanssiteatteri. Letnan puiston metronomi on myös näkemisen arvoinen, se on korvannut paikalla aikaisemmin seisseen Stalinin patsaan. Ja elokuvateatteri Lucerna ja sen lippuluukun takana roikkuva valtava hevonen on ehkä kummallisin patsas jonka olemme koskaan nähneet. Lucernaa vastapäätä on mielenkiintoinen vaihtoehto-elokuvateatteri, jonka nimeä en muista, mutta jossa on hauska jotenkin neuvostoaikainen tunnelma ja jossa näytetään mm. tšekkiläis-slovakialaisia filmejä. Älkääkä ohittako Lucernan yläkerran kahvilaa, jonka tunnelma sopii hyvin esimerkiksi kirjoittamiseen hälinän keskellä. Sekin on kuin pala vanhaa maailmaa. Lopuksi suosittelemme vielä pienen pientä musiikkikauppaa vanhan kaupungin keskellä käyrätorvineen ja tervattuine mustalaisviuluineen; kauppa löytyy kun harhailette vähän syrjäisempiä ja hämyisiä kujia. Ja muistaka tinkiä!

Teksti ja kuvat:

Kaari Martin, koreografi

Roni Martin, säveltäjä

Lisätietoja residenssistä täältä!