Tanssitaiteen verkkolehti

ULKOMAILTA


18.03.2008   |   Milla Koistinen

Haastattelussa Karine Ponties

Milla Koistinen, Bryssel – “Lähtökohtanani on usein jokin muu kuin liike, sillä tarinat, kuvat ja kirjallisuus ovat teosten happi. Ne esittävät kysymyksiä ja ajattelun tapa on erilainen. Tanssi on minulle keino, ei päämäärä”, kertoo Brysselistä toimiva koreografi Karine Ponties.


Karine Ponties

Työtä, mielikuvitusta ja melankoliaa

Käsissäni on lähes sata sivua tekstiä, valokuvia ja piirroksia. Kaikesta huokuu tietynlainen melankolia, mutta siihen on sekoittunut sopiva määrä naurua ja pilkettä silmäkulmassa. Lukiessani voin jo kuvitella miltä tulevat teokset näyttävät ja ne, jotka olen jo nähnyt, palautuvat selkeästi mieleen. Karine Ponties ei taatusti ole puolille päiville nukkuva taiteilija vaan ahkera työläinen, joka urakoi usean projektin kimpussa. Seuraavan viiden vuoden suunnitelmat ovat juuri valmistuneet ja tuloksena on pieni kirja, joka sisältää kaiken informaation tulevista teoksista. Kirjanen on tehty huolella ja rakkaudella ja kuvituksineen sekä teksteineen se ei voi olla kuin Karine Pontiesin ja hänen Dame de Pic -ryhmänsä käsialaa. Tulevia teoksia on tällä hetkellä suunnitteilla useampia; kolmen soolon yhdistelmä Triptyque Vertical, projekti lastenkirjailija Béatrice Alemagnan kanssa sekä teos nimeltä Fantasmagories organiques. Viimeksi jutellessani koreografin kanssa, hän vakuutteli rauhoittavansa tahtia ja kun muistutan siitä, hän sanoo pitäneensä päätöksen. Jostain syystä minun on silti vaikea uskoa tahdin hidastuneen. Karine Ponties syntyi Ranskassa vuonna 1967, mutta kävi koulua Barcelonassa vuoteen 1985 asti. Tanssia hän opiskeli Juan Tenan ja Ramon Solerin koulussa ja myöhemmin Maurice Béjartin Brysseliin perustamassa Mudrassa. Ponties on työskennellyt tanssijana useiden koreografien kanssa, joista vain muutamia mainitakseni Steven Petronio, Adriana Borriello, Lucinda Childs, Merce Cunningham, Michèle Noiret, Nicole Moussoux sekä Patrik Bonté ja Pierre Drouleurs. Ensimmäiset omat teokset syntyivät 1990-luvun alussa, kun Karine Ponties koreografioi yhdessä Mauro Paccagnellan kanssa kolme teosta. Parivaljakko oli tanssinut yhdessä jo Frédéric Flamandin Plan K -projektissa ja yhteistyö tuntui sujuvan hyvin. Vuonna 1995 Ponties sai Carte Blanchen, valkoisen kortin eli vapaat kädet ja tuen omalle soololle. Sooloja alkoi syntyä sen jälkeen useampia, Planta Baja, Dame de Pic ja myöhemmin Brutalis. Ensimmäiset teokset koreografioitiin olohuoneessa, mutta se ei hidastanut työtahtia tai inspiraatiota. Soolojen välissä Ponties valittiin Les Pépinières européennes -taiteilijaksi ja tuolloin hän päätyi residenssiin Helsinkiin. Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksen kahdeksalle opiskelijalle syntyi Vecinas-teos. Koreografioita ja mahdollisuuksia omalle työlle alkoi olla paljon ja ryhmä perustui lähes itsestään. Ponties ei ollut suunnitellut perustavansa ryhmää, mutta laillisista syistä se oli melkein pakollista ja niin Dame de Pic oli pian perustettu. Brutalis-soolo vuonna 2002 jatkoi Pontiesin ja pianisti Jan Kuijkenin aiemmin alkanutta yhteistyötä. Mukana oli myös piirtäjä-kuvittaja Thierry Van Hasselt. Tekijöiden mukaan teoksessa piirustus kohtaa tanssin ja muste kohtaa kehon. Koreografioita on syntynyt tasaiseen tahtiin ja Ponties on ahkera maailmankiertäjä. Bryssel on vain tukikohta ja yli puolet vuodesta Ponties on jossain muualla joko kiertueella, koreografioimassa tai opettamassa. Neljälle tsekkitanssijalle tehty Mi Non Sabir nähtiin Täydenkuun tansseilla vuonna 2004 ja toivottavasti Pontiesin teoksia tuodaan tulevaisuudessakin Suomeen. Vuonna 2006 valmistunut Holeulone on edelleen kiertueella ja kahden miehen duetto on yhä yksi koskettavimmista teoksista, jonka olen koskaan nähnyt. Se on jokaista yksityskohtaa myöten harkittu melankolinen maisema, joka on loistava liikkeen, musiikin ja visuaalisuuden liitto. Duetto on täynnä pieniä jujuja, liikkeitä, eleitä ja kuvia, jotka aiheuttavat katsojissa äkillistä hymyä ja hyvää oloa. Holeulone oli jälleen yksi yhteistyöprojekti ja mukana olivat Thierry van Hasselt (animaatiot) sekä ohjaaja Michel Jakar (video). Holeulonesta syntyi myös Mylène Lauzonin kirja. Viimeisin koreografia Boreas oli vaativa yhteistyö säveltäjä Dominique Pauwelsin ja taiteilija Lawrence Malstafin kanssa. Mukana oli neljä tanssijaa, yksi sopraano ja musiikkiensemble Impetuo. Taiteilijoiden mielenkiinto kohdistui tuuleen sen kaikissa muodoissa ja niin sai syntynsä teos näkymättömistä voimista ja niiden jälkeensä jättämistä jäljistä, energiasta sekä loputtomasta liikkeestä. Ponties kertoo prosessin olleen äärimmäisen vaikea monista syistä johtuen ja hän sanoo tehneensä paljon virheitä. Nähtyäni teoksen en sanoisi sen olevan huono, mutta ehkä kaikki osa-alueet eivät kohtaa toisiaan ja kokonaisuus on hieman hajanainen. Ponties tuntuu olevan ankara itseään kohtaan eikä Boreasta ainakaan toistaiseksi enää esitetä. Teoksista, suunnitelmista, menneestä ja tulevasta voisi kirjoittaa sivukaupalla. Mielenkiintoista on myös kuulla, kuinka Ponties työskentelee ja miten koreografiat syntyvät. “Työskentelytapanani on antaa kaikki ei-fyysinen materiaali tanssijoille, josta he alkavat muokkaamaan omia aineksiaan. Liikemateriaalin tuottavat tanssijat, mutta sitä työstetään yhdessä. Luominen on dialogia, ihmisten kanssa tekemistä. Yhteistyö vie paljon aikaa, sillä toisen ajattelutapojen löytyminen ei tapahdu hetkessä. Tarkoitus ei ole astua toisen intiimiyteen, mutta päästä silti syvälle.” Karine Pontiesin teokset sisältävät usein elementtejä muista taiteista, vaikkakin koreografiat ovat fyysisiä ja vaativat myös tanssijoilta paljon. “Lähtökohtanani on usein jokin muu kuin liike, sillä tarinat, kuvat ja kirjallisuus ovat teosten happi. Ne esittävät kysymyksiä ja ajattelun tapa on erilainen. Tanssi on minulle keino, ei päämäärä.” Karine Ponties on kiehtova ja minussa kunnioitusta herättävä persoona. Hänen vaatimaton, mutta omistautuvan päättäväinen työskentelynsä on arvokasta ja jollain tavalla lohdullista. Taide ei nouse hahmoksi todellisuuden ylle, vaan työksi, jota tehdään ajattelemalla, kokeilemalla ja päättämällä. Milla Koistinen Milla Koistinen Kirjoittaja on tanssija ja Liikekieli.comin vakituinen kirjoittaja. Hän on valmistunut Teatterikorkeakoulusta keväällä 2004. Tällä hetkellä hän työskentelee Belgiassa useiden eri nykytanssikoreografien tuotannoissa.