Tanssitaiteen verkkolehti

ULKOMAILTA


03.09.2007   |   Arja Tiili

Tanssiterveisiä Belgiasta

PARTS/Rosas-kylttiArja Tiili – Brysselin-tuliaisina tutustuminen Anna Theresa De Keersmaekerin PARTS-tanssikouluun, sekä koreografi Maria-Clara Villa Loboksen ja kahden Brysselissä asuvan suomalaisen tanssitaiteilijan – Eleni Pierideksen ja Laura Kamppilan – ajatuksia tanssista, elämästä ja PARTSista.


Tanssiterveisiä Belgiasta

Käväisin viime huhtikuussa 2007 Brysselissä haistelemassa nykytanssin kenttää siellä ja samalla moikkaamassa vanhaa ystävääni, koreografi Maria-Clara Villa Lobosia. Yhteistä taivalta käytiin 90-luvun alussa ensin Svenska Balettskolanissa, jossa molemmat opiskelimme tanssia ja sitten Tukholman nykytanssiskenen puolella teimme yhdessä kaikenlaisia happeningejä ja kaahasimme silloisessa taide-elämän viidakossa. Tiemme erkanivat vuonna 1995, jolloin Maria-Clara muutti Brysseliin ja minä Malmöön tanssijaksi Skånen Tanssiteatteriin. Nyttemmin Maria-Clara on kotiutunut Brysseliin, jossa elää ja toimii koreografina. Maria-Clara on ehtinyt myös naimisiin ranskalaisen performanssitaiteilija/tanssija Gaëtan Bulourden kanssa ja vuonna 2005 heille syntyi pieni Lucas-poika.

Ajattelin visiittini lomassa tehdä pienen haastattelun ystävästäni, jonka työt ovat mitä erikoislaatuisimpia ja taitavampia performatiivisia tanssiteoksia. Pidän Maria-Claran omaäänisistä teoksista, joissa voi törmätä Supermieheen ja Wonder Womaniin tai roskakulttuurin turruttamiin keinotekoisiin maailmoihin. Juuri kun olin Brysselissä niin Maria-Claralla oli työn alla soolo ”Dysfunctional” näyttelyyn nimeltä DysFashional, joka oli huhtikuussa 2007 Luxembourgissa.

Maria-Clara ja minä istutaan M-C:n keittiössä aamiaisella, syödään paahdettua leipää, hilloa ja espressoa. Kohta alkaa Maria-Claran sooloharkat eli tästä tulee pikahaastattelu.

Koreografi Maria-Clara Villa Lobos, 35 v.
(19.4.2007)
Maria-Clara
Miksi lähdit Tukholmasta Brysseliin vuonna 1995?

Tunsin itseni hieman sivulliseksi Ruotsissa. Asuin 4 vuotta Tukholmassa mutta tanssitaiteilijan urani ei oikein päässyt siellä käyntiin. Tein koetanssin koreografi Anne Theresa De Keersmaekerin perustamaan uuteen kouluun PARTS Brysselissä ja pääsin heti kouluun sisään. Tämä oli hyvä tilaisuus katsella hieman ympärilleen. Tiesin, millainen De Keersmaekerin Rosas-ryhmä oli, ja olin kiinnostunut tästä tilaisuudesta päästä tähän uuteen kouluun. Lähdin PARTSista jo toisena opiskeluvuotenani.

Vuonna 2000 olin PARTSin järjestämässä X-Groupissa ja sain tilaisuuden tehdä oman produktion kuuden kuukauden residenssissä.Tein produktion nimeltä XL-Because size really matters. Teoksessa oli kuusi tanssijaa ympäri maailmaa; kanadalainen, japanilainen, kaksi espanjalaista, suomalainen Jyrki Haapala ja brasilialaissyntyisenä minä itse.

X-Groupissa saimme vapaat kädet tehdä mitä halusimme.Tämä teos XL oli ensimmäinen kokoillan teokseni. XL on kiertänyt ympäri maailmaa tästä lähtien. Antwerpenissa sijaitseva produktiotalo Villanella-production otti meidät siipiensä alle ja aloimme saada keikkoja.

Mitä XL:n jälkeen tapahtui?

Oli vaikeaa alkaa tekemään jotain uutta teosta. Seuraava teokseni oli lapsille suunnattu esitys nimeltään XS (Extra Small). Vuonna 2003 minut kutsuttiin festivaalille Danse an Vol, jonne tein teoksen M- An Average Piece. Se on teos keskinkertaisuudesta, massakulttuurista ja banaliteeteista.Tavallisista ihmisistä jotka elävät elämäänsä tähtikulttien siivittäminä. Esityksessä tapetaan aikaa odottamalla.Teos käsittelee eksistentiaalista tyhjyyttä ja itsestä etääntymistä.

Vuosien 2004-2005 aikana keskityin lähinnä kiertuetoimintaan. Vuonna 2005 tein lyhyen soolon ylipainoiselle naiselle, XXL-Because big is beautiful.

Työskenteletkö aina samojen tanssijoiden kanssa?

En.

Oletko pitänyt koetansseja?

Olen. Sekä avoimia että suljettuja koetanssitilaisuuksia olen pitänyt.

Kerro vähän uusimmasta teoksestasi SUPER!

Vuonna 2005 minut kutsuttiin tekemään teos KcNovaan Mecheleniin. Minulla oli vapaat kädet tehdä mitä vain, joten siitä syntyi SUPER!-teoksen 1. versio. Tämä teos käsittelee supersankareita ja sankaruuden arkisempaa inhimillistä puolta. Teoksessa Superman, Batman ja Wonder Woman sekä heidän superystänsä kokoontuvat musikaaliin.

Tämä on nyt toinen versio SUPERista. En ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon, koska teoksessa ei ollut oikeanlaiset esiintyjät. Tämä uusi versio SUPERista esitettiin sitten Théâtre de la Place de Liègessä, jonne pääsin residenssitaiteilijaksi, tällöin esiintyjät olivat oikeat.
Ensi-ilta oli 28.3.2007 Festival Biennale-Charleroi-Dansesissa.

Miten freelance-tanssitaiteilijat elävät täällä Brysselissä?

Työttömyyspäivärahoilla. Rahaa on vähän, n. 1000 € kuussa käteen. Kaikki taiteilijat hakevat produktiotukia. Belgiassa on kaksi eri valtion tukemaa apurahatahoa, joista voi hakea rahoitusta, flaamilainen ja ranskalainen rahasto. Flaamilaisella puolella on enemmän rahaa kulttuurille. Minä haen rahoitusta ranskalaisen yhteisön puolelta.Taiteilija-apurahat ovat harvinaisia. Eri ryhmillä on muunlaisia taloudellisia tukitahoja, jotka tukevat ryhmiä taloudellisesti, minulla ei tällaisia tahoja ole.

Millainen oli SUPER!-teoksen rahoituskuvio?

SUPER! Teoksen rahoitus syntyi haetuista produktiorahoista, kahden tuottajatahon tuista ja kahden eri teatterin tuesta. Ranskalaisen yhteisön kulttuurirahasto tuki teosta. Teoksessa on 10 henkeä taiteellisessa työryhmässä. Harjoitustilat ja esiintymistilat tulivat teatterien taholta. Kokonaisuudessaan tuotantobudjetti oli n. 95 000 €.

Mihin nyt sitten tästä?

Tällä hetkellä suunnitelmani ovat vielä avoinna.

Maria-Clara lähti sitten Dysfunctional-soolonsa harjoituksiin, joita kävin myöhemmin katsomassa. Hauska soolo, jonka puku oli aivan uskomaton punainen designhörhelö, jonka alushousuissa riippui iso punainen hörhelöpenis. Eiköhän tämä nainen aina suunnitelmia keksi, ajattelen.


Eleni Pierides, 20v. (tanssin opiskelija PARTS-koulussa) ja Laura Kamppila 32v. (opintoasioiden sihteeri PARTSissa)
(22.4.2007)

Eleni Pierides ja Laura Kamppila
Eleni Pierides ja Laura Kamppila

Suomalainen puoliksi kyproslainen Eleni tuli opiskelemaan tanssia PARTSiin syyskuussa 2006. Eleni valmistui tanssijaksi Kansallisoopperan balettikoulusta Helsingistä 2005 ja saman vuoden syyskuussa hän sai työsopimuksen Oopperasta. Eleni kuitenkin haki PARTSiin ja pääsi sisään.

Eleni, Maria-Clara ja minä istumme Lauran parvekkeella ja siemailemme viiniä ja syömme Lauran tekemää herkullista voissa tehtyä katkarapupataa. Ilmassa on lämmin kesän tunne ja lämpöä vaikka on vasta huhtikuu.

Miksi lähdit Brysseliin?

Eleni: Halusin Keski-Eurooppaan. Minulla oli mielikuva että täällä saisi hyvää oppia ja PARTS-koulu on täällä. Brysseliä en ollut aiemmin ajatellut. Kaveri kertoi koulusta ja kohtalo johdatti Brysseliin. Olin ensin Marseillesissa Ranskassa esikarsinnoissa, joista pääsin jatkoon neljän päivän finaaliin Brysseliin.Ympäri maailmaa pidettiin esikarsintoja ja lopullinen koetanssi kaikille esikarsinnoissa valituille pidettiin sitten Brysselissä, jossa kahden päivän aikana 160 hakijaa karsittiin 90:een ja lopulta 36 henkilöä valittiin PARTSiin.

Laura: Alunperin ilmoittautuneita oli yli 1000 ja taso on kova. Nyt tällä uudella luokalla on siis 19 poikaa ja 17 tyttöä. Kaksi vuotta mennään tällä porukalla. Kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoille on uudet karsinnat ja silloin täytyy tulla uudestaan valituksi, jotta pääsee suorittamaan koulun loppuun. Noin puolet karsiintuu näissä valinnoissa pois.

Ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat ovat ns. Training cycle -ohjelmassa. Kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat ovat Research cycle -ohjelmassa joka on vapaampi. Kaksi vuotta opiskelijoita muokataaan ”Keersmaekerin suuntaan” ja sitten jatkossa aletaan hakemaan omaa persoonallista suuntaa. Fokus on joko tanssijan (dancer) koulutuksessa tai tekijän (maker) koulutuksessa.

Eleni: Haluan katsoa ensimmäisen vuoden loppuun ja ympärilleni. Kun tulin niin halusin keskittyä kouluun. Nyt kun on päässyt jyvälle tästä niin kaksikin vuotta voi riittää. Mahdollisesti jatkan koulun loppuun asti.

Haluatko jäädä tänne?

Eleni: Ehkä liian aikaista sanoa.

Voisitko mennä takaisin Oopperaan?

Eleni: Riippuu mitä tapahtuu itseluottamuksen kanssa.

Miksi lähdit pois Oopperasta?

Eleni: Tunsin itseni hyvin pieneksi Töölönlahden rannalla. Kehitysmahdollisuudet eivät olleet kovin hyvät Oopperassa nuorelle ”nälkäiselle” tanssijalle. Ajattelin Oopperassa oloni aikana, että jos haluan kasvaa ihmisenä ja tanssijana niin täytyy jatkaa eteenpäin. Itseni löytäminen on minulle tärkeää. Työmahdollisuuksista riippuu miten tulevaisuus luontuu.

Suositteletko tätä koulua (PARTS) ja kenelle?

Eleni: Suosittelen tätä koulua ihmisille, jotka ovat hieman eksyksissä ja jotka haluavat tehdä kovasti töitä, moniulotteisuutta hakeville. Ja sellaisille jotka kaipaavat muutosta. Esimerkiksi release-tekniikka oli minulle aivan uusi käsite. Tämä koulu on avarakatseisille ja avoimille tyypeille. Viihdyn täällä ja koulutus on tosi korkeatasoista.

Laura: Tämä on kansainvälisesti tunnettu koulu ja täällä on hyvät opettajat. Libby Farr ja Janet Panetta baletissa, David Zambrano improvisaatiotekniikassa, Mia Lawrence, Lance Crees tai David Hernandez ja monia monia muita.

Eleni, vaikutat aktiiviselta ja itsenäiseltä tytöltä. Jääkö harrastuksille aikaa?

Eleni: Käyn ranskan tunneilla maanantai- ja keskiviikkoiltaisin kaksi ja puoli tuntia per kerta. Tiistaisin käyn argentiinalaisen tangon tunneilla. Marisa ja Oliver pitävät näitä tunteja. Oliver on itse asiassa entinen Rosas-tanssija.

Mikä on tanssijanurasi unelma?

Eleni: Se ei ole niin selkeä.

Miksi tanssit?

Eleni: Haluan tanssia ollakseni onnellinen.


Laura Kamppila, 32 v, opintoasioiden sihteeri PARTS-koulussa
(22.4.2007)

Miten olet päätynyt tänne Brysseliin?

Vuonna 1994 lähdin kirjoitusten jälkeen Rotterdamiin. Muutin jo 16-vuotiaana pois kotoa. Minulle oli aina ollut selkeää, että lähden ulkomaille.

Kun PARTS perustettiin 1995 niin tällöin opiskelin Rotterdamissa tanssia. Hain PARTSiin ja pääsin sisään, mutta jatkoin ensin 3-vuotisen Rotterdamin koulun loppuun. PARTS oli myös alunperin 3-vuotinen koulu. Toisen opiskeluvuoteni jälkeen halusin kokeilla siipiäni ja lähdin PARTSista. Tein töitä koreografi Kosmas Kosmopouloksen kanssa vajaan vuoden ja seuraavana kesänä minulle syntyi pieni Noa-poika.

Noa oli 3½ kk kun tein jo täyspäiväistä tanssijan työtä ja puolivuotias kun meillä oli ensi-ilta. Onneksi äiti lensi Suomesta hoitamaan vauvaa. Minulla on hyvä tukiverkosto takana. Saksan kiertueella 7 kk vanha Noa nukkui minun ja tanssijakollegani välissä. Myös silloinen poikaystäväni auttoi, hänkin oli täystyöllistetty tanssija Rosas-ryhmässä.

Toinen lapseni Aina syntyi 2002 keväällä. Tuli tunne, että en halua aloittaa samaa rumbaa taas kuten ensimmäisen lapsen kanssa, joten menin yliopistoon lukemaan vuodeksi kulttuurihallintoa. Pystyin olemaan kotona. Autoin myös Vandekeybus-ryhmää koetanssien paperihommissa jne.

Taloudelliseti oli hankalaa, ei ollut äitiyspäivärahaa eikä työttömyyspäivärahaa koska en ollut ollut tarpeeksi töissä. Minulla ei ollut myöskään oikeutta oleskelulupaan. Oleskelulupa oli aina 2 kk kerrallaan. Sain kirjoittaa sellaisen paperin, etten tule hakemaan sossusta rahaa jos saan oleskeluluvan. Soitin PARTSiin ja minulle tarjottiin töitä. Siitä on kulunut nyt kolme ja puoli vuotta. Nyt minulla on 5-vuotinen oleskelulupa joka on uusiutuva, eli tulevaisuus on turvattu.

Bryssel on 19 kunnan sulauma. Jokaisella 19 kaupunginosalla on oma hallinto. Asun Forestin kaupunginosassa, jos muutan 300 metrin päähän toiseen kaupunginosaan niin joudun muuttamaan kirjat sinne.

Mikä sinun tehtäväsi on PARTSissa?

Hoidan oppilasasioita ja ilmoitan esim. koetanssitilaisuuksissa, ovatko hakijat päässeet eteenpäin vai eivät. Olen käytännön tuki ja turva kaikessa jokapäiväiseen elämään liittyvässä.

Mikä PARTSissa on hyvää?

Se ei ole valtion koulu. Ohjelmaan on vapaat kädet. Meillä on paljon alansa huippuopettajia. Rosasin entiset tanssijat opettavat De Keersmakerin repertuaaria. Myös mm. Trisha Brownin, William Forsythen ja Wim Vandekeybusin repertuaaria opetetaan. Brysselistä on vain 1 tunti 20 minuuttia Pariisiin eli sijainti on todella hyvä, pääsee näkemään esityksiä.

Baletin ja nykytanssin opettajat ovat yhteistyössä keskenään. Päämääränä on rakentaa kehotietoisuutta. Holistinen lähestymistapa kehoon ja mieleen on olennaista. N.Y.C. Balletin opettaja ja release-tekniikan opettaja voivat istua yhdessä lounaalla ja ymmärtää toisiaan.
PARTS
Mitä muuta koulua voisit suositella jos ei pääse PARTSiin?

S.E.A.D. Salzburgissa on hyvä. Tanssin mekka on kuitenkin Brysselissä. Tämä on tarjonnaltaan rikas kaupunki ja koulun monikulttuurisuus on tärkeää. PARTS on yllättävän tuntematon koulu Suomessa vaikka se on Euroopan parhaimpia tanssikouluja. PARTS on Kelan tuen alla. Tänne saa opintolainaa, opintorahaa ja asuntotukea jos pääsee tänne opiskelemaan. PARTS on myös halvempi kuin esimerkiksi Place tai Laban Englannissa. Itse saan kiittää Suomen Kulttuurirahastoa saamastani silloisesta 35 000 mk apurahasta opintojani varten täällä.

Koulun rakenne on rankka. Opinnot etenevät moduuleissa eli 3 viikkoa jotain ainetta ja 4 viikkoa jotain toista jne.

Miten monta suomalaista tätä koulua on käynyt?

Seitsemän suomalaista täällä on ollut. Eleni Pierides ja Mikko Hyvönen ovat uusimmat suomalaiset oppilaat ja ensimmäiset suomalaiset sinä aikana kun itse olen ollut täällä töissä. On kivaa että on suomalaisia koulussa.Yleensä suomalaiset tanssijat ovat todella tasokkaita. Harmi että niin harva tulee koetansseihin. Useampi suomalainen saisi löytää tiensä tänne. Vuonna 2000 Jyrki Haapala oli PARTSin X-Groupissa Maria-Clara Villa Loboksen koreografiassa XL.


Jäätiin vielä höpöttämään hetkeksi sinne parvekkeelle, mutta sitten alkoi tulla unihiekkaa silmiin.
Lauran lapset Noa ja Aina nukkuivat ja me lähdettiin Maria-Claran kanssa hipsimään Rue du Monténégrolle kotiin ja nukkumaan. Eleni otti ratikan kotiinsa ja Laura jäi siivoamaan meidän illallissotkuja. Mukavia tyyppejä ja kiva tietää että maailmalla on suomalaisia niemennokassa kun taas sattuu maisemiin. Kannattaa sinne PARTSiinkin hakea jos mielii ulkomaista koulutusta. Kävin katsomassa David Zambranon improvisaatiotuntia ja kyllä ne opiskelijat siellä on todella omaa huippuluokkaansa. Vaikuttaa hyvältä tanssikoululta. Kävin katsastamassa myös Charleroi-Danses-festivaalilla muutaman esityksen, joista etenkin Mauro Paccagnellan/Wooshing Mashinen teos Siegfried Forever jäi mieleen hullunhauskana teoksena.

Belgian linkkejä:

www.parts.be
www.xlproduction.net
www.charleroi-danses.be
”www.ultimavez.com”Arja Tiili, koreografi

Arja Tiili on Helsingissä asuva koreografi/tanssija. Hänen viimeisin teoksensa Kukaan ei katso nähtiin Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla kesäkuussa 2007. Seuraava uusi teos Freak-a-Zo! tulee ensi-iltaan marraskuussa 2007 Zodiak-Uuden tanssin keskukseen Helsingissä.

Lisätietoja: www.arjatiili.fi