Tanssitaiteen verkkolehti

ULKOMAILTA


21.05.2007   |   Favela Vera Ortiz

Kosmopolitrukin seikkailut, osa 3

Favela Vera Ortiz, Buenos Aires – Tango on syönyt hänet. Hän käy paitsi tangotanssitunneilla, myös laulutunneilla. Ja laulaa tangoja. Videokamera teki tepposen ja söi kasettinauhan juuri ennen tärkeitä treenejä.


Osa 3
5.4.07
Buenos Aires

Hän ei koskaan muista enää ottaa mukaansa karttaa ulos lähtiessään. Mutta hän muistaa ottaa sateenvarjon. Se on useimmiten tuikitarpeellinen jossain vaiheessa päivää, tai koko päivän. Tangotunnillekin hän on kiirehtinyt sen 10 minuutin kävelymatkan verran, joka lähimpään kouluun kestää en caminando jo pari kertaa suojellen tangokenkiä visusti sateenvarjon alla sillä seuraumuksella, että selkä ja takapuoli ovat kastuneet.

8.4.07

Hän kävi pitkänäperjantaina ulkomailla, eli Uruguayn puolella Coloniassa. Tervetullut vapaapäivä kaikkien treenien lomassa. Lisäksi hän melkein näki ystävänsä Suomesta – joka oli ollut paikalla edellisenä päivänä. Seuraavana päivänä hänen ystävänsä vaihtoi lentokonetta matkalla Montevideosta Pariisiin odottaen BA:n kentällä 4 tuntia. Valitettavasti kosmopolitrukki joutui kieltäytymään lentokenttätreffeistä, koska meni töihin. Treenit, treenit……..mutta ehkä hän voi Suomeen palattuaan vertailla valokuvia ystävänsä kanssa samasta paikasta vuorokauden viiveellä.

15.4.07

Hän oli tänään kylässä suomalaisen ystävänsä luona, ja sai syödä RUISLEIPÄÄ. Mikä klisee, mutta hänellä on kovin ikävä ruisleipää. Lisäksi hän on sitä mieltä, että kaikki jotka voivat käydä suihkussa josta tulee juuri niin kuumaa vettä kuin haluaa niin paljon kuin haluaa niin kauan kuin haluaa ovat onnellisempia kuin tietävätkään.

19.4.07

Tango on syönyt hänet. Hän käy paitsi tangotanssitunneilla, myös laulutunneilla. Ja laulaa tangoja. Nyt on menossa ”Mi barrio”.

23.4.07

Ovisummeri soi. Alaovella oli hänen tätinsä. Kosmopolitrukki oli hetkeä aiemmin herännyt, kävellyt keittiöön ja nähnyt tiskipöydällä pieneläimen. Hän arveli, että se oli torakka. Joka tapauksessa hän nappasi kengän käteensä, litisti eläimen pieneksi mytyksi ja heitti sen roskiin. Hän meni takaisin sänkyyn ja mietti, onko jo pakko herätä vai ehtisikö vielä nukkua. Kun summeri siis soi, hän puki vaatteet päälleen minuutissa, koska hänen tätinsä sanoi tulevansa ylös ominpäin, ulko-ovesta hän pääsi sisään jo. Kosmopolitrukki avasi asuntonsa oven tädilleen, ehti sanoa Hola! Que andas? Ja näki jotain liikettä pöydän päällä. Hän nosti pöydällä olevaa paperia ja näki toisen torakan sen alla. Hän nappasi taas kengän käteensä, heivautti torakan pöydältä ensin lattialle, iski sen kengänkärjellä muusiksi ja sanoi Tervetuloa! Ja maksoi seuraavan kahden kuukauden vuokransa.

2.5.07

Hän istuu pimeässä asunnossaan kirjoittamassa tätä kirjoitusta. Tietokone toimii hetken vielä ilman sähköä, siis kunnes akku loppuu. Hän oli unohtanut maksaa sähkölaskun, eikä sitten ehtinyt mennä Edesur-sähköyhtiön toimistoon maksamaan laskua, kuten pitää toisenkin eräpäivän mentyä. Tänä aamuna sähköt oli katkaistu. Viimeksi sähköt menivät poikki rajuilman vuoksi. Koko huhtikuun satoi yleensäkin kuin useammista saaveista, mutta rajuilman myötä tuli kokonainen järvi kerralla. Kaupunki meni sekaisin. Hän yritti ensin mahtua bussiin, mutta siitä ei tullut mitään. Koska kaikki taksitkin olivat varattuja, ei taksin saaminenkaan ollut helppoa. Salamoiden välähdellessä ja ukkosen paukkeessa hän istui taksissa katsellen liikennekaaosta ja myöhästyi loppujen lopuksi treeneistä vain 15 minuuttia.

Hän kävi maksamassa sähkölaskun tänään, ja odottaa nyt sähköjen paluuta innolla. Hän on jo toisen kerran onnellinen, että hella toimii kaasulla. Ja toivoo, että sähköt palaavat niin pian, ettei jääkaappi ehdi sulaa kokonaan, ja hän joutuu pesemään uudestaan keittiön lattian.

Lisäksi hänellä on tänään vielä puvustustöitä. Viimeinen muovikassiperuukki pitäisi saada valmiiksi. Vaikuttaa siltä, että sähköt eivät palaa tänään, vaikka niin luvattiin. Hän soittaa ystävälleen ja kutsuu itsensä kylään ompelemaan selittäen, että yhden tuikkukynttilän valossa ei ompelu onnistu.

3.5.07

Sähköt palasivat klo 10 aamulla. Ja kyllä, viimeinenkin peruukki valmistui. Hän istui kylässä ystävänsä luona klo 1 asti yöllä ja sai työn valmiiksi. Lisäksi hänelle tarjottiin illallista. Kerrassaan loistava diili! Kotona hän ei olisi kuitenkaan jaksanut tehdä muuta kuin lämmittää soijapihvin mikrossa, joka olisi sähkön puuttumisen takia pitänyt tehdä hellalla, ja olisi ollut vaivalloisempaa. Joten hän ei olisi kuitenkaan syönyt kuin voileipää.

Hänellä on jo pari viikkoa ollut ylimääräisiä treenejä, ajanpuutetta ja siitä johtuvaa unenpuutetta. Ja unenpuutteesta johtuvaa ajanpuutetta, koska väsyneenä kaikki toimii hitaammin.

Hän, joka ei yleensä koskaan ompele mitään on nyt siis tehnyt neljä muovikassiperuukkia. Mutta ei auta valittaa, jos oma idea pitää toteuttaa, eikö ole ketään muuta sitä tekemässä. Hän on onneksi saanut apua muun puvustuksen tekemiseen. Kaiken ensi-iltapaniikkistressin keskellä on ollut melkein helpotus joskus keskittyä tekemään jotakin melko yksinkertaista, josta nopeasti näkee työn tuloksen. Tosin ompeluun on mennyt aikaa liiankin kanssa, ja hän kiroilee taas ajanpuutetta mennessään taas klo 4 nukkumaan. Eikä hän ole ehtinyt ainoallekaan tangotunnille kokonaiseen viikkoon! Hän tuntee olonsa myös flunssaiseksi ja menee apteekkiin pyytämään lääkkeitä, koska hänellä ei ole aikaa sairastaa. Apteekin täti katsoo tiiviisti silmiin ja varmistaa kolmeen kertaan, että hän ymmärtää sanoman: näitä vain kerran 8 tunnissa. Si, entiendo, hän vakuuttaa.

5.5.07

Ensi-iltapäivä. Kaikki on valmista kyllä. Ja toisaalta kaikki on niin huonosti että hän päättää ettei voi enää stressata asioista joille ei voi mitään. Esityksen äänimaailmasta vastaa oopperalaulaja, jonka kanssa hän joutui pitämään treenejä ilman tanssijoita, koska laulaja oli kuumeessa pari viikkoa. Videokamera teki tepposen ja söi kasettinauhan juuri ennen tärkeitä treenejä, kun hän olisi näyttänyt laulajalle tanssijoiden kanssa tekemänsä uuden materiaalin, jota tämä ei ollut nähnyt. Hän itki 5 minuuttia ja heitti kasetin seinään. Ja piirsi sitten laulajalle paperille dramaturgian koko teoksesta ja esitti itse kolmea tanssijaa yhtäaikaa selittäen y el material con la fuente, pero hay una version ahora sin fuente – claro? Joka tapauksessa tämän ja parin muun vastaavan ikävän sattuman johdosta hän tulee itsekin näkemään koko teoksen laulajan kera vasta tänään ensi-illassa. Joten turha stressata enää. Hän toivoo, että kohtalonjumalattaret, joihin teoksen nimikin ”MOERAE” viittaa, ovat heille suopeita. Kuvassa poseeraavat tanssijat Paloma, Melina ja Marina.

MOERAE, Favela Vera Ortiz

14.5.07

Ensi-ilta meni ihan hyvin, ja nyt on jo toinenkin esitys takana. Flunssakin hellittää otettaan, ja hän uskaltaa palata laulutunneille. Ja tanssitunneille! Todo bien.

Koreografi Favela Vera Ortiz työskentelee Buenos Airesissa 30.6.2007 asti ja tilittää ajoittain matkatunnelmiaan tässä juttusarjassa.