Tanssitaiteen verkkolehti

ULKOMAILTA


17.09.2006   |   Hanna-Mari Peltomäki

Düsseldorfin tanssimessut: Neljän päivän löytöretki

Hanna-Mari Kokkonen – Ensikertalaisena, tapahtumatuottajan silmin esityksiä seuraavana lähdin Düsseldorfin tanssimessuille mielenkiinnolla – ennakkomateriaali ja hienosti hoidettu organisaatio nostivat odotuksia. Katsomisväsymys ja joidenkin esitysten heikkous painoivat, mutta tapahtuma oli ehdottomasti käymisen arvoinen.


6. internationale tanzmesse nrw 16.-19.8.2006 Düsseldorf

Neljän päivän löytöretki

Jo kahdentoista vuoden ajan Düsseldorfin tanssimessuilla on vieraillut yli 30 000 kävijää. Tapahtuman maine tanssin ammattilaisten keskuudessa on kiirinyt aina Euroopan ulkopuolelle saakka. Tule ja esittäydy, solmi kontaktit, tutustu uusiin tekijöihin, tee löytöjä ja tapaa kollegoja – siinä ydin neljäpäiväisen tapahtuman sisältöön.

Ensikertalaisena, tapahtumatuottajan silmin esityksiä seuraavana lähdin matkaan mielenkiinnolla – ennakkomateriaali ja hienosti hoidettu organisaatio nostivat ennakko-odotuksia.

Paikalle saavuttuani materiaali täydentyi ja pian huomaan ohjelmaa olevan niin runsaasti, että päätän keskittyä esityksiin. Valintaa on tehtävä rankasti ja aina ei lipunsaanti onnistu pienimpiin saleihin – tosin käynti esityksen tuottajan luona voi auttaa tilanteessa. Sadat ihmiset kiertelevät tapahtumissa pienet kävijäkortit rintapielessään; pian huomaan syyn herttaisiin hymyihin – nimeni kohdalla on keltainen tarra eli erottaudun vihreistä ”esittäytyjistä / esiintyjistä” ammattilaisvierailijaksi eli siis ostajaksi. Näppärää, naureskelimme suomalaisten porukassa.

Messuosastojen läpikäymiseen ei tuhraannu liiemmin aikaa, taso esillepanossa on erittäin monenkirjavaa. Kahdessa kerroksessa esittäytyvät niin yksittäiset koreografit kuin tanssiryhmätkin, festivaalit, järjestöt, agentuurit sekä tanssikoulut ja -liikkeet. Hahmottamista eivät helpota pienten osastojen laminoidut kuvat ja lavastusta mallaavat roikkuvat neulossukat karkkitarjoiluineen.

Suomalaisten yhteisosasto veti pinnat kotiin tyylipuhtaalla ja selkeällä asullaan, yhteisosasto oli kooltaan myös yksi isoimpia ja erottautui näin helposti. Ruotsalaisten hauska ”esityskontti” jäi myös mieleen! Konkarit kertoivat osastojen kehittyneen edellisvuosista, joten tulevaisuudessa taso varmasti paranee uusien ideoiden innoittamana. Helpointa oli päättää messukirjan osastoesittelyn perusteella, ketä haluat tavata ja mistä haluat materiaalit – ja ei kun kiertämään ja juttelemaan!

Katsomisurakkani alkoi myöhään keskiviikkoiltana ja päättyi perjantai-iltaan, saldona 13 eri esiintyjäryhmää. Kokemus jäi osaltani siis päivän vajaaksi. Katsomisväsymys painoi, mutta tällä kertaa esitysten tason heikkous painoi vielä enemmän.

Organisaatiollahan on raati, joka valitsee esiintyjät – jokainen voi vapaasti hakea mukaan. Päänäyttämöiden remontin ja matka- ja majoituskorvausten puuttumisen epäiltiin heijastuvan laadun tasoon. Suomalaisia teoksia katsoin vain muutaman, loput jo nähneenä…totesin kuitenkin pian, että taso Suomessa on korkealla, jos varsinkin tähän otokseen on vertaaminen.

En voinut olla pohtimatta tilateknisten asioiden vaikutusta esityskokemukseen; onko mitään järkeä tuoda esitystä vaatimattomiin olosuhteisiin sanoman hukkuessa kokonaan. Toisaalta rautaisimmat ammattilaiset olivat keksineet tähänkin keinot; tarkoitushan oli kuitenkin esittäytyä! Omat voimavarat kannattaa kuitenkin tarkkaan miettiä, tutustua tilaan etukäteen – muuten asia kääntyy helposti itseään vastaan.

Kannattiko siis käydä? Ehdottomasti. Missä muualla näkisin muutaman päivän aikana näin laajaa otosta eri maiden tanssitarjonnasta, tapaisin kansainvälisiä ja kotimaisia kollegoja – vahvistaisin vanhoja ja loisin uusia kontakteja. Parhaat ideat ja ajatukset vaihtuvat kuitenkin matkalla esityspaikkoihin, lounaalla tai illalla tanzhaus nrw:n kuppilassa – suhdetoimintaa parhaimmillaan! Teemme tätä työtä kuitenkin yhdessä, loppujen lopuksi on aivan sama minkä värinen ”merkki” rinnassa kuljeksit. Kun nimet henkilöityvät, on aina helpompaa palata itse asiaan myöhemmin sähköpostilla.

Kun poimin kadulta berliiniläisen tuottajan kanssa eksyneen kanadalaisen kollegan, hän totesi nyt tietävänsä keneltä kysyy tietä! Tietoa kaikille kiinnostuneille tästä nelipäiväisestä tanssin tiestä saa Tanssin Tiedotuskeskukselta.

Hanna-Mari Kokkonen

Kirjoittaja on Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin tuottaja.