Liikekieli.com viettää kesälomaa. Palaamme linjoille 20.7.2009 parahiksi Pyhäjärven Täydenkuun tanssit -festivaalia varten.

Siihen asti toivotamme oikein levollista kesää kaikille lukijoillemme ja kirjoittajillemme sekä kiitämme ennennäkemättömän vilkkaasta ja menestyksekkäästä toimintavuodesta. Heinäkuun lopulla nähdään taas!

- Toimitustiimi

Kuopio Tanssii ja Soin neljäskymmenes juhlavuosi oli silkkaa nautintoa katsoa ja kokea. Yksi ilahduttavimpia festivaalin herättämiä tunteita oli vahva yhteenkuuluvuuden tunne kaikkien kaupungissa olleiden ja kaupunkiin saapuneiden tanssin ystävien kanssa: tunne siitä, että tanssitaiteella on voimaa elähdyttää, ilahduttaa, koskettaa ja vaikuttaa, ja että sille todellakin on tärkeä paikka niin laman aikana kuin muutoin.

Kaktus-tanssifestivaali on määrittelemätön ja avarakatseinen. Sen ohjelmisto koostuu ammattilaisten ja opiskelijoiden biiseistä eikä festivaali rajaudu vain johonkin tiettyyn tyyliin. Festivaalin yksikin ilta oli monityylisyydessään hämmästys. Yksi ilta oli jo pienoisfestivaali. 

Kehonkuvassa käsiä, jotka tekevät Liikekieltä. 

Harmittoman tasapaksua nykytanssia, joka luottaa liikaa visuaalisuuteen ja Bachin musiikkiin. Lionel Hochen abstrakti liike kumisee merkitysten onttoutta.

Miehet olettavat minun pelkäävän heitä. Minäkin oletan pelkääväni heitä, mutta silti jään olemaan heidän lähistölleen. Sitten vain oleilemme ja meillä on ihan hauskaa.

Tero Saarisen tulkinta Carolyn Carlsonin läpimurtoteoksesta menee suoraan sydämeen ja ihmisen sisimpään. Kaikki superlatiivit tuntuvat latistavan teoksen huumaavan tunnelman ja merkityksen.

Veera Lamberg: Puolitoistatuntisessa Sangre flamencassa tanssi yksitoista tanssijaa yli kymmenhenkisen orkesterin säestämänä. Spektaakkelin ainekset olivat siis kasassa ja spektaakkeliksi esitys kasvoikin.

Karoliina Korpilahti: Yleisö taputtaa, huutaa ja vislaa. Taputtaa yhä edelleen seisten sinnikkäästi, kunnes ryhmä useiden minuuttien suosionosoitusten jälkeen suostuu jammailemaan lavalla vielä kerran.

Tanssii tähtien kanssa, tosiaan. Tosin tällä kertaa voisimme todeta; tähdet tanssivat. Helsingin kansainvälinen balettikilpailu huipentui voittajien gaalaan torstaina 11.6.2009. Kansallisoopperan suuren näyttämön katsomo oli lähes loppuun myyty ja tunnelma huipussaan.

Naisia verkkareissa, istumassa takavasemmalla. Liikunnanohjaajien palaveri?

Hylätty marionetti herää romukasasta Patrick Boivinin tunnelmallisessa lyhytelokuvassa.

Tanssia ja performanssia luontevasti yhdistävä On Ice on hykerryttävää katsottavaa ja kuultavaa. Katsoja ei ole pysyä penkissään, naurultaan ja eläytymiseltään. Tämä on esitys, jonka mahdollisimman monen soisi näkevän.

Balettikilpailujen finaalit käynnistyivät tiistaina Kansallisoopperan suurella näyttämöllä. Finaaliin selvisi 29 kilpailijaa, joista kaikki tanssijat esittivät sekä klassista sekä nykyohjelmistoa. Ensimmäisen finaali-illan aikana ei koettu suuria yllätyksiä tai epäonnistumisia. Taso oli tasaisen varma, mutta muutamia poikkeuksiakin sattui joukkoon.

Venetsia on vajoava saari, joka meren alla ehkä löytäisi alitajuntansa. Se on paikka, jossa ei ole yhteyttä entiseen vaan muistumia.

Ensi-illasta on nyt täsmälleen kolme viikkoa. Mutta tuntuu kuin siitä olisi kolme kuukautta, tai ehkä sittenkin kolme päivää (huomaan, että muutos ja irrottautuminen on alkanut tapahtua ainakin numeerisen symbolisella tasolla..!).

Jos ensimmäisen illan saldo oli lupaava, oli tämä balettikilpailujen semifinaalien toinen ilta aivan eri luokkaa. Koreografiat olivat kauttaaltaan onnistuneempia, vaikka poikkeuksia mahtui myös mukaan. Tanssijoiden taito- ja ilmaisuvalmiudet olivat eri tasolla kuin lauantai-iltaisessa kilpailussa. Sanalla sanoen toinen ilta oli ensimmäinen ilta.

Millaista on vetää muoviset suojapussit kenkien päälle ja kulkea kahisten vieraana vanhainkodissa? Onko tämä esittelykierros, jossa vieraalle esitellään taloa: sauna, sohva ja sohvalla istuva Siiri-mummo?

Helsingissä on käynnissä jo kuudetta kertaa järjestettävä Helsingin kansainvälinen balettikilpailu. Kilpailun kolmepäiväisiin alkueriin osallistui 70 kilpailijaa kaikkialta maailmasta. Alkueristä jatkoon tiensä selvitti 13 juniori- ja 30 senioritanssijaa. Alkuerässä esitettyjä  joko kahden klassisen baletin variaation tai yhden pas de deux'tä seurasi semifinaalien moderniohjelmisto. Kilpailun tuomaristo painottaa semifinaalivaiheessa eritoten modernin liikekielen hallintaa ja sen ilmaisuvoimaista käyttöä.

Teos on minulle esityksen keinoin toteutettu muistotilaisuus. Miehet eivät peittele itseään. He ovat suoraselkäisinä juuri sellaisia kuin ovat ja kaiken sen kanssa saavat kokea surua, epävarmuutta, herkkyyttä. Avataan menneisyys paketista, kokeillaan sitä itsensä ylle. Hypätään menneisyyden kenkiin, tunnustellaan miltä se nyt, tulevaisuudessa, tuntuu.

Olin jonkin itselleni merkittävän äärellä. Kotiin palattuani kuuntelin usein ääninauhaa, jonka olimme Venetsiassa nauhoittaneet. Halusin pitää hengissä sitä olotilaa, joka siellä oli vallitsevana. Se oli intensiivistä, herkistynyttä, jonkin äärellä olevaa olemista.

Kehonkuvassa Petra nykii liikkujia hihasta ja näin Panu, Saara, Marja ja Roman paljastavat suosikki- ja inhokkivenyytyksensä.

Niin kuin joisi pannukahvia mummolassa, on kotoinen tunnelma, vaikka olemmekin loisteputkien steriilissä valossa valkoisten seinien ympäröimänä. On aikaa kuunnella hiljaisuutta, nähdä maisema, nähdä miten kehon paino siirtyy jalalta toiselle. On aikaa olemiseen, ajatteluun. Välillä tanssijat vipeltävät tilan poikki kuin ötökät tyhjällä paperiarkilla.

Vuosi sitten tanssitaiteilija Satu Tuittila pyysi, että tekisin hänelle soolokoreografian kolmen teoksen iltaan. Aiheeltaan teoksen piti liittyä kolmeen sanaan: vanheneminen, ilo ja jäähyväiset. Koreografit Arja Raatikainen ja Maija Hoisko tekisivät Tuittilalle samasta aiheesta kaksi muuta sooloa. Innostuin pyynnöstä, sillä olin jo pidempään ajatellut palaavani koreografian tekoon yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Tämä 119 miljoonaa kertaa katsottu Youtube-pätkä kuuluu jo Internet-ajan yleissivistykseen. Kuusiminuuttinen taltiointi on viihdyttävää katsottavaa, vaikka osa populaarikulttuuriviitteistä menisikin ohi.

Tiia Lappalainen: Viimeisessä naurussa himoitaan nurmikkoa aidan toisella puolella.

Petra Toropainen: Hei, olen nähnyt tämän jo! Olenko?

Katja Keränen: Aforistinen, oivaltaviin asiayhteyksiin perustuva replikointi ja liike tuottavat kiinnostavaa, herkkää ja viisasta liiketekstiä. Teokset perustuvat siihen, että oivaltaminen saadaan näyttämään helpolta. 

Aiemmin jokaisella vuodella oli oma merkitys ja aika tuntui koko ajan muuttuvan, uudistuvan. Havahdun teoksen johdosta siihen, että syyskuun 11. päivän terrori-iskuista on jo kahdeksan vuotta. Silti se on kuin eilen. Oma kokemuksellinen ajankulku on jossain vaiheessa puuroutunut ja lineaarisuutta on yhä vaikeampi hahmottaa.

Tanssikentällä tapahtuu paljon pimeää työtä. Työtä, josta emme kuule, jota emme näe tai pääse näkemään. Mitä tanssijat ja koreografit tekevät, kun he menevät töihin? Tanssityöläiset töissä -sarja esittelee kuukausittain yhden tanssityöläisen ja hänen sen hetkistä työtään. Mitä muuta tanssitaiteilijuus voi olla kuin esityksiä esityksen perään? Tässä haastattelussa Valtteri Raekallio kertoo Liikekieli.comin päätoimittamisesta.

Onnistuu se olohuoneen parketillakin. Matot rullalle ja menoksi!

Mikä on taiteen ja talouden, erityisesti nykytaiteen ja sen taloudellisen hyödyntämisen suhde? Entä onko taiteen ja taideteoksen tuotteistamisella vaikutusta taiteen ilmaisumuotoon? Voiko taiteellinen ilmaisu syntyä vastarinnasta tuotteistamista ja taloudellista hyödyntämistä kohtaan ja toimia teosten yhteiseen käyttöön palauttamisen välineenä?

Heidi Masalinin Huhtikuun valo on kaunis ja levollinen teos, joka pysyy uskollisena omalle keväiselle maailmalleen.

Kokoelma lopunajan treeneistä. Ilonaiheita, ahdistuksia ja kill your darlings -päiviä. Läpimeno, jossa muusikot pitävät kiinni rakenteesta kun taas tanssijat tekevät ihan mitä tahansa. Ytimet kirkastuvat (?). Oivallus siitä että Kaksine-teosta onkin kaksi kappaletta: toinen muusikoiden kanssa ja toinen ilman heitä.

Teos on kuin värikäs tuulipuku. Täynnä värejä ja vakuuttava. Allee der Kosmonauten koostuu kokonaisista, käsin kosketeltavista palasista, jotka kaikki ovat taideteoksia itsessään.

Pallosta pohjapiirustuksiin - tanssialan toimijat antavat mielikuvituksen lentää Tanssin talosta unelmoidessa. Katso kuvat!

Kanadalainen animaatiovelho Patrick Boivin saa Boba Fettinkin tanssimaan. Alkuperäiset Tähtien sota -ukkelit eivät olisi tähän taipuneet!

Itsensä asettaminen katseiden alle yhdessä Toisen kanssa oli juuri oikean tuntuista, sillä siinä tapahtui totena se, mistä tässä on kyse: toisen kanssa yhdessä meneminen, toisen tukeminen tarvittaessa ja heikolla hetkellä voiman saaminen toisesta. …tässä elämäntavassa on ihan oikeesti hirveesti positiivista! Siis kun sitäkään ei tarvitse tehdä yksin.. (wow mitä eksistentiaalisia löytöjä: siis tarvitaanko tää kaikki siihen, että tajuaa, että tarvitsen toista ihmistä?).

Kansainvälinen kontakti-improvisaatiofestivaali Fiskarsin Kisakeskuksessa antoi mahdollisuuden keskittyä viikoksi vain tanssimiseen. Toista kertaa järjestettävän festivaalin sana oli kiirinyt maailmalle ja niinpä sadasta osaanottajasta noin kahdeksankymmentä oli saapunut Suomen ulkopuolelta. Talviset olosuhteet tekivät viikosta erityisen etenkin lumeen tottumattomille.

Tällä kertaa vähän jotain muuta. Harjoittelemme allekirjoittaneen viime vuonna kantaesitettyä teosta Mitä näet kun näet tämän? Tampereen Tanssivirtaa - festivaaleille.

Voiko teoskuvaus olla pelkästään sisällöltään mielenkiintoa herättävä? Apurahan hakeminen on osa taiteellista prosessia, ja koska teosta ei vielä ole olemassa, on apurahatahojen myös turvauduttava ennakkotietoihin. Estävätkö apurahatahot hakukriteereillään taiteen tyhjyydestä etsimisen olennaisuutta, taidetta itseään?

Mikä se on se kyltyyri? Kas, siinäpä pulma on jyyri.